Artolla on oltava oikeus naisonneen
Olen tuntenut Arton netin kautta useita vuosia. Hän on varsin sosiaalinen kaveri ja hänestä huokuu halu rakastaa ja olla rakastettu. Valitettavasti hän ei ole löytänyt sitä oikeaa naista, jonka kanssa hän voisi pariutua.
Arto on kohta 37-vuotias. Hänellä on amk-tutkinto ja hän käy töissä alansa tehtävissä. Erityinen huomio hänessä on se, ettei hän käytä lainkaan alkoholia. Hän kuuntelee mielellään jazzia ja bluesia, mutta musiikkimakuun kuuluu kaikki muu paitsi suomi-iskelmä. Myös hänen elokuvamakunsa on laaja. Hän pitää kissoista todella paljon ja on luotettava ja uskollinen mies. Hän asuu pääkaupunkiseudulla, vaikka onkin alun perin kauempaa tullut.
Arto on yrittänyt hakea seuraa eri tavoin. Hän on osallistunut joihinkin seuranhakuohjelmien kuvauksiin, mutta jostakin syystä hänet on jätetty pois ohjelmamateriaaleista. Minun on vaikea ymmärtää, miksi näin on tehty. Hän kuitenkin on yrittänyt ja uskoisin, että Arton persoona tulisi television välityksellä paremmin esille. Netin seuranhakupalstojen yritykset eivät ole tuottaneet kuin satunnaisia tapaamisia.
Artolla on oltava oikeus onneen. Hän on hyväntahtoinen mies. Mikseivät sitten naiset tunnu innostuvan hänestä? Kenties hän on tavannut vääriä naisia, jotka ovat jo varattuja tai muuten sopimattomia. Arto ei kuulu sellaiseen maaseutulaisten sinkkumiesten joukkoon, jotka kalastavat ja metsästävät, jota oopperassa viihtyvät kaupunkilaissinkkunaiset karsastavat. (Tämä on toki karrikointia, eikä päde läheskään kaikkiin sinkkuihin.)
Voisimme kuitenkin miettiä yhdessä, miten Artolle saataisiin se ihana naisystävä, jonka kanssa hän voisi kokea romantiikkaa. Heteromiehelle kuuluu oikeus heterosuhteeseen ja –rakkauteen. Ei heteromiesten oikeuksia saa polkea, vaan mahdolliset sinkkuuden syyt on tiedostettava ja sitä kautta tie onnellisuuteen on avattava.
t. Jukka
P.S. Arto on antanut luvan oman nimensä käyttöön. Hän myös seuraa tämän kirjoituksen tuottamia kommentteja, mutta sovimme, että kommentit tulevat minun kauttani.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Jotenkin en vaan onnistu näkemään mitä se on, kun seuraa omasta kotimaastaan saamattomalle annetaan eteen thaimaaseen lentävän lentoyhtiön mainos.
Tai kuten JPH:N viestin alapuolella oli mainos fleshlight-tekopllusta.
Eli kaikkien yksinäisten on alistuttava joko etsimään seuraa eri rodusta tuhansien kilometrien päästä (vaikkei haluaisi milloin mistäkin syystä) tai ostamaan tekopiulun? Vai ovatko nuo kehotuksia suksia ns. ttuun tai rakastua muoviin?
"Arto ei kuulu sellaiseen maaseutulaisten sinkkumiesten joukkoon, jotka kalastavat ja metsästävät, jota oopperassa viihtyvät kaupunkilaissinkkunaiset karsastavat."
Eli kuuluuko Arto sellaisten kaupunkilaisten sinkkumiesten joukoon, jotka eivät kalasta saati metsästä, eivät tiedä mikä on tulitikkuaski, ja jotka istuvat pöhöttyneinä puudelkylddyristien rajoittuneissa oppeeroissa?
Metsästävätkö ja kalastavatko kaikki maalla asuvat? Onko se negatiivinen asia jos niin on? Tahtooko Arto oopperapuudelin?
Ps. Asun maalla ja teen mitä lystää(paitsi en satuta ihmisiä) . Oopperassakin olen käynyt neljä kertaa nauramassa - musiikin hetkittäisiä hienoja kohtia ja tekijöiden taitoa lukuunottamatta kyse on pintakiiltoisesta puudelikulttuurista.
Rasismi on usein esteenä onnen löytämiselle. No, rasisti eläköön selibaatissa ja kärsiköön valitsemastaan tiestä.
Ai että se on rasismia, jos katsoo melkolailla kohtuuttomaksi lähteä toiselle puolelle maapalloa Etsimään itselleen kumppania tai edes hetken seuraa?
Se kun ei ylipäätään ole kaikille mahdollista lähteä lentelemään lentokoneella ympäri palloa - siihen voi olla hieman muitakin syitä kuin talous.
On se nyt myös fakta, että jo Euroopassa on kulttuurieroja, joita pitää sietää.
veljeni harmittelee, kun ei voi jakaa tyttöystävänsä kanssa tiettyä suomalaista melankoliaa tms. Ei ole kaikki taajuudet käytössä.
Severi, Tampereelle, sanoo mun vaisto!
Artolla on oikeus onneen ja naisilla oikeus valita kenelle sen onnen suo ja toisinpäin. Joten hmm....
Kuvauksen perusteella Arto on hajuton ja mauton - lapatossu. Ei sellainen kiinnosta nuoria naisia.
Arto odottaa vain rauhassa vielä kymmenen vuotta, ~50v (eronneille ja/tai karanneille) naisille kelpaa sitten jo nössykät.
Vai oliko se niin, että Arto on picky, etsii jotakin jota ei ole...
Väitteessäsi on totuuden siemen, joskin ilmaiset asian hieman kielteisesti. Mainitsemasi nuoret nössykät ovat usein myöhemmin paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa ja vähemmän kajoittuneita. Iän karttuessa raha, valta ja yleinen luotettavuus korvaavat niitä puutteita, joista moni ujompi nuori mies kärsii. Teini etsii puolisostaan vauhtia ja varallisia tilanteita. Jo kolmekymmppinen arvostaa muita asioita.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Odotan innolla naispuolisten (tai sellaisina esiintyvien) kommentteja. Huhuu nimimerkit "Kira Arn", "Kaisa Jalis", "krista virta" sun muut! Poiketkaahan välillä sieltä Laasasen blogista täälläkin.
Sinkkutapaamiset! Harrastukset! Vuorovaikutukseen ihmisten kanssa!
Ihminen tulee kohdattua eri tasolla, jos tapaaminen tai kohtauspaikka sisältää jotain intiimiä, henkilökohtaista, jossa ihmiset pääsevät omilleen eikä tarvitse olla vain varullaan. Sen tunnelman voi toki itsekin luoda, mutta siihen voi käyttää apuna myös muita läsnäolijoita.
Minäkin tahtoisin kernaasti nähdä Arton kuvan. Myös tuntea hänen ominaistuoksunsa. Nähdä asuntonsa. Liekö se sellainen tyypillinen poikamiseläävä, jossa vilistää pikkuelämää nurkissa tyhjien Cocispullojen, pizzalaatikoiden, likasiten sukkien ja ties minkä ryönän seassa samalla kun avatessani ulko-oven, herkkiin sieraimiini pelmahtaa se iänikuinen yksinäisten miesten asunnoissa leijailevan pistävä ylikustun haju, kun ei muka osu pyttyyn vaan roiskuu aina yli.
No.. jos ulkoiset ominaisuudet on ookoo niin mites on sen itsekkyyden laita.
Kun lähdetään ekalle fillarisretkelle, käykö niinkuin yleensä, näkyy alussa vain selkä ja lopuksi sitä saapi sutkutella ihan keskenään.. Hm..
Millaiset tulevaisuudensuunnitelmat on Artolla?
Mitä muuta hän haluaa kuin kivaa naista ja kait seksiäkin hellyyden lisäksi.
Millaiset kasvattajan ominnaisuudet on Artolla? Onko ollut paljonkin lasten kanssa? Onko ollut varhaisnuoriso tai nuorisotyössä? Miten aktiivinen yleensäkkin on noinniinkuin sosiaalisesti... jne jne jne jne..
Nykyään kun naisen ei tarvitse huolia mitävaan tai ei edes mitään kun ilmankin pärjää. Naiset voi kouluttautua, tienata hyvin ja tehdä muksutkin vaikka satunnaisen tuttavan tai spermapankkiin luovuttaneen välityksellä.
Naisen kun ei enää nykyään tarvitse olle yhdenkään aikuisen miehen ilmainen pyykkäri, siivooja, se nalkuttava ja hermonsa menettävä ihminen, joka menetettyä hermonsa loputtomaan jankutukseensa saa kuullakkin harjoittavansa kaiken lisäksi HENKITÄ VÄKIVALTAA???
Ehei..
Mitään subjektiivista oikeutta ei ole naiseen kellään. Niin se vaan on.
Eipä ole subjektiivista oikeutta miehenkään saamiseen mutta me naisethan ollaan kehittyneempiä olentoja kuin miehet. Ei ruikuteta puutteesta julkisesti ja pärjätään ilmankin ja voidaan silti hyvin.
Tässä ois kyllä sosiaalinen tilaus monemoiseenkin liike-ideaan.. Ois se maailman vanhin ammatti mutta voishan sitä ryhtyä konsultiksi nuorille jotka ei saa.
Kurssia järjestämään.
Ja kerrankin niin ettei pojat vaan keskenään setvi miten sitä pesää saadaan tai miehet ylipäätään kertoile miesjuttujaan.
Kyllä äiti tietää :)
" mutta me naisethan ollaan kehittyneempiä olentoja kuin miehet. Ei ruikuteta puutteesta julkisesti"
No kyllä ruikutatte, se tulee ehkä sitten vähän myöhemmällä iällä kun ukko on lähteny lätkimään ja ulkoiset puitteet ei enää "markkinoilla" olekkaan valttikortti.
Ruikutus sallittakoon tuossa tilanteessa. Naisilla näyttää kuitenkin olevan keskimäärin parempi sietokyky elämän kolhuja vastaan. Helsingin Kalliossa kierrellessä ei voi olla kiinnittämättä huomiota keski-ikäisten, syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden sukupuolijakoon. Kun elämän valttikortit on menetetty, mies putoaa helposti niin syvälle, ettei enää pääse yksin ylös.
Peter siinä "tasa-arvossa" naiset vain tulevat vielä perässä. 50 vuotta eteenpäin ja aletaan olemaan tasoissa. Elämän kolhujen kestämistä ei siinä ole kyse.
Pirjo, sinähän olisitkin sopiva Arto pojan testaaja,kun sinulla tuntuu tartuntapintaa asiaan löytyvän. Käyppäs testaamassa ja kerro sitten meillekin odotamme kielipitkällä matkakertomustasi matkastasi Artolle.
Vähän ihmetyttää, missä pultsariporukoissa Jokinen oikein liikkuu.
"Liekö se sellainen tyypillinen poikamiseläävä"
Eläpä mesoa kuin pahin feministi. Arto voi olla ihan kiva poika.
Saattaa jopa siivota paremmin kuin äitinsä. Tai sinä.
No ensinäkin tulee mieleen sellainen ajatus että onko parisuhde oikeus joka kuuluu kaikille? hmmm...ei se nyt taida ihan niin olla vaan ehkä niin että parisuhde kuuluu niille jotka sen pystyy muodostamaan.Ensinäkin tuosta kirjoituksesta tulee sellainen kuva ettäkun arto ei juo alkoholia eli ilmeisesti ei käy baareissa niin silloin hän periaateessa on ulkopuolella sellaisesta missä noita löytöjä voi tehdä.
Automaattisesti ajattelit parisuhdetta. Neljännes suomalaista on sinkkuja ja seksuaalisuus kuuluu heille 100 % samanlaisella oikeudella, kuin parisuhteessa eläville. Tilapäiset seksisuhteet ovat oikea ratkaisu sinkulle, eikä pidä esittää mitään vaatimuksia parisuhteen aloittamisesta seksin ehtona. Tällainen oletus tai vaatimus on vakavaa syrjintää sinkkuvähemmistöä kohtaan!
Muuten ihan hyvä Mikko mutta ei seksi riitä jos hakee jonkinlaista parisuhdetta ja sellaista eloa/oloa, suhdetta, jossa oikeasti välitettäisiin ja silleen. Ja jos jopa saattaa haaveilla että olisi vaikkapa perhettä joku päivä.
Niin ahola näihän se asia on Muutta tuosta kirjoituksesta kyllä tulee sellainen kuva että haetaan nyt enemän kuin seksiä.
Minulle tulee näistä kertomuksista aina mieleeni se naapurin fiksu diplomi-insinööri. Se on kuulkaas niin siivo mies, että silittää alusvaatteensakin. Sen kotonakin on joka ikinen esine aina millintarkasti juuri sille esineelle suunnitellussa paikassa, sukkalaatikosta lähtien. On se kumma ettei niin fiksu ja siivo mies saa naista itselleen.
Toivottavasti Arto ei kuulu tuohon miesryhmään.
pois
Mitä, minunko pitäisi mennä pois?
Eiku mä vaan laitoin kommentin väärään paikkaan ja sitä ei oikein muuten saa pois kuin kirjoittamalla jotain tilalle. Olisi pitänyt kirjoittaa, että "poisto"
Jotenkin susta tulee mieleen yks fooruminimimerkki.
"Erityinen huomio hänessä on se, ettei hän käytä lainkaan alkoholia."
Arto ottaa kerrankin kunnon kännit;-) Jotkut naiset suhtautuvat ehkä kielteisesti tiukkapipoiseen absolutismiin. Ei ainakaan pitäisi absolutismiaan heti mennö toitottamaan.
Tässä Artolle vähän osviittaa: http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-elama/2012/08/2...
Vässykät eivät kiinnosta useimpia nuoria/nuorehkoja naisia. Harva mies kelpaa naiselle sellaisenaan kuin on. Tällä tarkoitan sitä, että useimpien miesten tulee olla se aloitteen tekevä osapuoli. Itsevarmuus ja eräänlainen pelisilmä, ns. naisen lukeminen ovat tärkeitä ominaisuuksia. Pelisilmäisyys ei ole synonyymi pelimiehelle, eli mikään alfauros ei tarvitse olla. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan omalta "comfort zonelta" poistumiselta ja toisen huomioimiselta, muttei jalustalle nostamiselta!
Kuvauksesi perusteella ystävälläsi vaikuttaisi perusasiat olevan kohdallaan eli edellytykset parisuhteella ovat kunnossa. Lycka till!
Vässykät?
Kun tuolla kaupassa käy ostamassa ruokaa, niin kuution verran jonninjoutavaa romua vetävän kärryn puikoissa laahustaa stressaantuneen näköisiä ukkoja. Vässyköitä.
Tärkeintähän näyttää olevan juuri se, että EI ole oma itsensä vaan esiintyvä kukkopelle. Vässykät.
Ja toisekseen: jos kerran naisia yleisluontoisesti kiinnostaa sellainen esittäminen, niin ei kannata hurjasti itkeskellä sitten kun ukko lähtee viemään roskapussia - eikä palaa koskaan. Sitä saa kun pakkomuunnetaan kiristämällä ihminen itsestään erkaantuneeksi.
Kyllä ukko voi olla stressaantuneen näköinen ja työntää ostoskärryjä olematta vässykkä. Ihme käsityksiä...
Ei voi. Vain vässykkä suostuu stressaantumaan ja kuskailemaan shittiä paikasta toiseen. Ihme käsityksiä.
Edit:
Epäile rauhassa. Et vaan voi minua alkaa sen perusteella epäilemään, sillä stressaan aika paljon parinmuodostusongelmista. Se kai on ihan normaalia, että alkaa hieman elomotiovaatio tippumaan kun kaikki menee sillä rintamalla ns. päin helvettiä - tyhjyys on helvetti tässä.
Ei kai ne ukot ulostetta kuljeta ostoskärryissä. Ihme käsityksiä....Minäkin olen ollut stressaantunut monista asioista ja elämä joskus aiheuttaa stressiä - luonnollista kuin mikä. Epäilen aina tyyppiä, joka sanoo, ettei hän stressaannu mistään.
Sinä vissiin ostat ruokasi romukaupasta, kun tuollaista pystyt havainnoimaan. Minun tehdessessäni kaupassa ruokastoksia ovat myös muiden asiakkaiden kärryt enemmän tai vähemmän täynnä ruokaostoksia, ei romua.
Vaihtokauppaahan se on. Vässyköityminen on ihan siedettävää loppupeleissä. Ei mikään kammottava pystyynkuolema, jollaiseksi sitä itsekin joskus kuvittelin. Sitä joko mukautuu, luopuu ja hyväksyy, tai hakkaa päätänsä seinään.
En minä suurimmasta osasta merkityksiä ymmärrä edelleenkään mitään. Olen huomannut olevan helpompaa, kun ei edes yritä ymmärtää. Työntää vaan sitä kärriä. Mitä vikaa siinä muka on?
"Vässyköityminen on ihan siedettävää loppupeleissä. Ei mikään kammottava pystyynkuolema, jollaiseksi sitä itsekin joskus kuvittelin. Sitä joko mukautuu, luopuu ja hyväksyy, tai hakkaa päätänsä seinään.
En minä suurimmasta osasta merkityksiä ymmärrä edelleenkään mitään. Olen huomannut olevan helpompaa, kun ei edes yritä ymmärtää. Työntää vaan sitä kärriä. Mitä vikaa siinä muka on?"
Onnistuu tämä provoaminen ainakin. Kuten mainitsit niin : mukautua, luopua, hyväksyä - sietää. Tai hakata päätään seinään. Eli onko parisuhteen 'saamisen' edellytys muuntaa itsensä toiseksi?
Eikä siinä varmaan siinä vaiheessa, kun on jo pariutunut mitään ongelmia olekaan - vapaasta tahdostahan noita kai työnnellään.
Vaan kukapa sitä oikein on? Se, mitä uskoo olevansa? Se, mitä muut uskovat olevan? Sitä mitä ei ole? Jos huomaa määrittelevänsä itsensä sen mukaan, mitä ei ainakaan ole, taitaa olla aika kaukana mistään todellisesta ymmärryksestä.
Nuo sinun ilmaisut kuulostavat aika tutuilta. Itse yritin vaikka minkälaista suhdeviritystä netistä ja todellisesta maailmasta, mutta aina se päättyi siihen, että minua yritettiin muuttaa ja lähdin suksimaan. Tiesin tasan tarkkaan, mitä en ole. Sitten luovutin koko hommasta jossain vaiheessa ja pienen vatuloinnin jälkeen iskin sikavaihteen päälle. Myötätunto mäkeen vaan. Ikinä en ole itseäni niin vähän arvostanut kuin silloin, mutta kun ei ollut muutakaan enää. Silleen olin päättänyt, sellainen minä olin.
Siinä sivussa sitten jotenkin tapahtui tämä nykyinen elämä. Se vaan loksahti kohdalleen. Yhtäkkiä olinkin varsin toisenlainen.
Oman pään sisällä voi itsestään rakentaa millaisen vaan ja uskoa mihin vaan. Jotain muuttumatonta siellä on, mutta se ei määrity sillä työnteleekö marketissa kärryjä vai ei.
No ei sitä ainakaan sitä pidä olla mitä muut tahtovat.
Ehkä sitä kohti mitä tahtoisi olevansa voi Kuvitella kulkevansa?
Sikailu on käynyt mielessä monin tavoin, mutta kun en ole koskaan sellainen luonteeltani ollut, niin koen sen vaihtoehdon kaukaiseksi - teennäiseksi, 'vääräksi' - , vaikkakin sellaisista ääriparodisista skenaarioista on hauska pitää aatoksia yllä.
Tämä on jotenkin ristiriitaista menoa osaltani, koska sitten toisaalta näen varsin klaarina ne yksinäisyyden edut. Henkilöhistoriassa on eräs rankahko estyminen ja siksi taas tuntuu välillä ääriraskaalta olla ilman sitä mitä monet rakkaudeksi kutsuvat.
"Jotain muuttumatonta siellä on, mutta se ei määrity sillä työnteleekö marketissa kärryjä vai ei."
Tietenkin noin. Provot toimii vaikka totuus on, että 'teistä' perheellisistä ihmisistä on varmasti kepeästi yli puolet hyvinkin hienoja ja tarmokkaita ihmisiä - aivan kelvollista sakkia. Niitä apatiahiihtäjiä on valitettavasti, mutta ei nyt tietenkään kuten maalailin.
Venyy nyt nämä joten lopettanen.
Jos miehessä on sitä jotakin, niin naisia on valita asti,mutta jos ei ole ,niin ei ole, näitä äitinpoikiahan riittää Kalle armas Johanssonia,"vielä nuori ja viaton".
Onkohan tämä joku uusi enkeli elisa case? :) Artoa ei olekkaan olemassa tai jotain :D
Minusta itse asiassa tuntuu, että Väisänen on tekaissut tämän koko kertomuksen ihmeellisestä Artosta vain saadakseen sujauttaa tuonne väliin vinoilua noille kuvitteellisille "maaseudun sinkkumiehille", jotka eivät kuulemma kelpaa "oopperassa viihtyville" kaupunkilaisnaisille.
Itse asiassa kyseiset kalastavat ja metsästävät miehet kelpaavat oikein hyvin vaikka sopraanolle itselleen.
Minä taas uskon että Arto on olemassa, mutta Väisänen jättää kertomatta jonkun yksityiskohdan, esim. Arton vammaisuuden. Mikäli tällainen yksityiskohta on, se on hyvä mainita, jotta mahdolliset naisehdokkaat osaavat sopeutua asiaan, joka kuitenkin on kohdattava. Eiköhän noin mallikkaalle herrasmiehelle seuraa löydy, kunhan naisillekin ollaan rehtejä.
Ja samoilla linjoilla muutenkin Jussin kanssa. Parisuhde ei ole kenenkään oikeus, vaan se tulee jos on tullakseen. Asiaa voi toki kaikin tavoin avittaa, kuten Väisänen hienosti ystävälleen tekee.
"Arto" Saattaa ollakin Jukka itse?
Tuli noista maaseudun sinkkumiehistä mieleen:
Kuinka moni 'maajussille morsian' sirkushuvisarjan morsianta kaipaileva miekkonen 'sai' sen kumppanin?
Petra Nyqvist kirjoittaa:
"Minä taas uskon että Arto on olemassa, mutta Väisänen jättää kertomatta jonkun yksityiskohdan."
Sekin on tuiki mahdollista. Hienoisen epäuskoni takana on se, että Väisänen on pikkuisen vedättänyt lukijoitaan aiemminkin.
Tosin pitänee huomioida, että hän on maininnut tuntevansa Arton verkon kautta, joten sikäli kaiketi tämä lienee Jukalta vilpitön kirjoitus.
Petra jatkaa:
"Asiaa voi toki kaikin tavoin avittaa, kuten Väisänen hienosti ystävälleen tekee."
Saatan vaikuttaa yltiömäisen penseältä, mutta puhemiehenä puuhasteleminen yleensä tapaa näinä päivinä päättyä kehnonlaisesti.
Väisänen taitaa kirjoittaa itsestään, sillä se on varsin yleinen tapa näillä avaruuksilla silloin, kun ei halua kysyä itselleen neuvoa.
"Tuttavallani kasvaa persussa semmoinen vihreä paukama ja hän pyysi minua kysymään, onko se vaarallinen vai hyödyllinen. Se on keskeltä punainen."
Petra Nyqvist: "Eiköhän noin mallikkaalle herrasmiehelle seuraa löydy, kunhan naisillekin ollaan rehtejä."
Ei todellakaan välttämättä löydy. Jo tilastollinen tosiasia on, että Suomessa on keskikokoisen kaupungillisen verran lisääntymisikäisiä miehiä enemmän kuin saman ikäryhmän naisia. Tämän lisäksi tilannetta huonontaa se, että paljon useammin yksi mies pitää useaa naista "varattuna" (eli ko. naiset eivät etsi muuta parisuhdetta, vaan odottavat pääsisivätkö suhteeseen kyseisen miehen kanssa) kuin päinvastoin.
"Heteromiehelle kuuluu oikeus heterosuhteeseen ja –rakkauteen." Oikeus on toki, ei sitä kukaan ole vienyt, mutta kenelläkään ei ole velvoitetta ryhtyä seksiin eikä suhteeseen Arton kanssa.
Seuranhakuohjelmien kautta tuskin Artokaan vakavissaan kuvittelee seuraa löytävänsä, vai?
Kerrot hänen olevan sosiaalinen ihminen, mutta minulle jäi epäselväksi että kuinka laaja hänen ystävä- ja tuttavapiirinsä on eli kuinka usein hänellä on tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin.
Rakkaus ja ihmissuhde ei ole mikään perusoikeus. Se on etuoikeus. Tai riippuu toki näkökulmasta; monille ihmisille se saattaa olla myös riesa.
Mutta yhtä kaikki, yksinäinen mies tai nainen kyllä saa itselleen seuraa halutessaan, toisinaan myös haluamattaan. Ellei näin käy, niin sitten voi olla omillaan.
Ei tästä tarvitse tehdä itsellensä mitään ongelmaa. Paitsi tietysti jos välttämättä haluaa, koska tätä nykyä varsin monet tuntuvat kaipailevan jotain sellaista, jonka saaminen ei ole edes mahdollista.
Luitko Nykysuomen sanakirjasta vai mistä tää on peräisin? Hyvä kuitenkin tietää, että tämäkin asia on sitten selvä kuin torpparin oikeudet tai hallituspaikkakiintiöt, jotta voidaankin keskustelu aiheestsa turhana lopettaa.
Jalonen: (jonka pariutumisesta en tiedä niin mitään - eikä se minulle kuulukaan)
Niin no. Miten vtussa se nyt voisikaan olla minkäänlainen ongelma jos 'saa' elää elämänsä jotenkin syrjityn ja kelpaamattoman Tuntuisena?
Eihän se lienee ole sitten ongelma minkään muunkaan syrjinnän osin.
Sellaisen on varsin helppo kertoilla kuka saa ja kuka ei jolla ei ole koskaan ollut minkään valtakunnan ongelmia sen asian tiimoilta.
"Mutta yhtä kaikki, yksinäinen mies tai nainen kyllä saa itselleen seuraa halutessaan, toisinaan myös haluamattaan. Ellei näin käy, niin sitten voi olla omillaan."
Saa Halutessaan ja jos ei saa niin VOi olla omillaan?---------> Saa Halutessaan sellaisten mukaan jotka saavat halutessaan. Täytyy olla omillaan tai jos sitä ei kestä niin olla olematta kokonaan.
Se kenellä on seuranhaku hanskassa on vapaa sen aiheen ongelmista ja täten miltei tyystin sokea sellaisten asioille joita ei ole kokenut.
Severi, missä ihmeen vaiheessa itsenäinen mies tai nainen muuttui "syrjityksi ja kelpaamattomaksi"?
Minun nuoruudessani sellaista ihmistä kutsuttiin nimenomaan, no, _itsenäiseksi_. Vai onko nyt niin, että tämän päivän ihminen ei kerta kaikkiaan voi olla sinut itsensä kanssa, ellei siinä nurkissa pyöri joku pullahiiri tai riippakivi?
"Severi, missä ihmeen vaiheessa itsenäinen mies tai nainen muuttui "syrjityksi ja kelpaamattomaksi"?"
Siinä vaiheessa kun hänestä itsestään alkoi tuntumaan siltä, että ei kelpaa ihmisille kumppaniksi ja kun alkoi kokea itsensä näinollen 'liian' yksinäiseksi.
"Minun nuoruudessani sellaista ihmistä kutsuttiin nimenomaan, no, _itsenäiseksi_. Vai onko nyt niin, että tämän päivän ihminen ei kerta kaikkiaan voi olla sinut itsensä kanssa, ellei siinä nurkissa pyöri joku pullahiiri tai riippakivi?"
Nurkissa ei tarvitse pyöriä ketään alistuvaa pyörimisen takia, vaan siksi että kokisi olevansa kanssakäyvä ihminen eikä eriytynyt olento. Saako 'itsenäinen' ihminen sentään haaveilla, eli haluta jotain? Voiko olla itsenäinen parisuhteessa?
Lienee olemassa jonkinlaisia 'aikarajoja' joiden kuluessa mikä vaan voi kasvaa taakaksi ja jos on ollut 'ulkona' aiheen sektorilta ne kaudet kun muut saivat itseään toteuttaa ja opetella, se aikaraja tulee vastaan nopeammin.
Severi kirjoittelee:
"Siinä vaiheessa kun hänestä itsestään alkoi tuntumaan siltä, että ei kelpaa ihmisille kumppaniksi ja kun alkoi kokea itsensä näinollen 'liian' yksinäiseksi."
Mikä ettei, mutta siinä tapauksessa kyseessä on kyllä itsetunto-ongelma.
On ylipäätään aika kummallista jos joku kuvittelee että se hänen ainoa tehtävänsä maan päällä on olla puoliso jollekin. Ei ole.
"Mikä ettei, mutta siinä tapauksessa kyseessä on kyllä itsetunto-ongelma."
Mikä on kehittynyt estyneen nuoruuden johdosta noin vuodesta 90 ja joka ei ainakaan parane luottamalla heikkouttaan rahan perässä juoksevien kullankaivajahorojen horinoihin.Sitä kuuluisaa defenssisektoria se kyllä kasvattaa joka suuntaan.
"On ylipäätään aika kummallista jos joku kuvittelee että se hänen ainoa tehtävänsä maan päällä on olla puoliso jollekin. Ei ole."
Minä juuri en kuvittele sitä - en ollenkaan ja varsinkaan en minä(enhän tajua 'ikuisia' liittoja ja vastaavaa harhaista paskaa ollenkaan).
Mutta lienee suurinpiirtein normaalia kokea ihmisen kaipuuta jokusen kerran kymmenessä vuodessa? Onko se sallittua tai onko sen ilmaiseminen ruikuttamista?Onko sinulla muuten kokemuksiata syrjimisestä tai estyneestä nuoruudesta?
Severi kyselee:
"Mutta lienee suurinpiirtein normaalia kokea ihmisen kaipuuta jokusen kerran kymmenessä vuodessa?"
Tietysti, onhan se suhteellisen pitkä aika.
"Onko se sallittua tai onko sen ilmaiseminen ruikuttamista?"
Totta kai on, ja ei tietenkään ole.
"Onko sinulla muuten kokemuksiata syrjimisestä tai estyneestä nuoruudesta?"
Vaikea sanoa. Mielestäni asiani ovat olleet kohtalaisen hyvin vaikka menneisyydessä olen ollut hyvinkin pitkiä aikoja singlemiehenä. En ole tiedostanut joutuneeni syrjityksi, mutta siihen voi tietystikin olla syynä oma typeryyteni. Paremminkin olen aina ajatellut, että riippumattomana ja itsenäisenä on loppujen lopuksi aika hyvä olla.
Jalonen vastaili ja hiton massiiviseksi venähtäneeseen tekstinsuoltoon loppumolinaksi huutelen seuraavia:
1.
Kyllähän se on ruikutusta hoh. Ruikuttaminen on perusoikeus.Ja tähän ruikutukseen on syy aika lähellä. Jätän joistain asioista ruikuttamatta sitten.
"En ole tiedostanut joutuneeni syrjityksi, mutta siihen voi tietystikin olla syynä oma typeryyteni. Paremminkin olen aina ajatellut, että riippumattomana ja itsenäisenä on loppujen lopuksi aika hyvä olla."
En usko että se mistään typeryydestä johtuu, koska erilaiset tyypit nyt vaan suhtautuu eri lailla erinäisiin asioihin. Pienemmissä paikoissa tulee äkkiä 'viallisen' maine - tuskin olen ainoa tässä maassa, jonka itsekseen oleskelua aletaan hämmästellä ja ihmetellä kuin ääliöt konsanaan.
Viimeiseen lauseeseen voin samaistua kuitenkin useahkosti, mikä kummallista. Usein kuitenkin ottaa siis sekä ylä-, että alakuulista hivenen tämä yleinen kaiken kummallisuus - minkä kai juuri näkee kummallisuutena, koska säpinöitsee ja sykeröi lähinnä omissa oloissaan.
Lopetus venytykseen...zip ja näkemiin.
Ymmärtääkseni facebookin ja muiden netin vempainten avulla ihmiset usein tutustuvat nykyisin, varsinkin nuoret. Arton kannattaa bongata kavereikseen paljon nuoria sinkkunaisia kotikulmiltaan. Luulisi, että se on Helsingissä asuvalle helppoa. Sittenhän on luontevaa ehdotella tapaamisiakin noin ikäänkuin kamujen kesken. Tai sitten tietysti on vääntäydyttävä jonnekin "baareihin", vai bongataanko sieltä nykyisin ketään ennestään tuntemattomia ihmisiä. Onko se liian vugääriä toimintaa nykyaikana. :)
Kolmas vaihtoehto olisi tietysti jokin yhdistystoiminta, missä voi hyvinkin sattua joku jutteluetäisyydelle. Tai jokin urheiluharrastus, missä liikkuu naisiakin, vaikkapa kuntosali.
Ainakin omasta mielestäni baarit/yökerhot ovat ylivoimaisesti paras vaihtoehto parittelukelpoisten naarasten löytämiseen. Mielellään hieman alkoholia veressä niin juttu luistaa paremmin, eivätkä menevimmätkään yksilöt katso kieroon. Monella miehellä on myös tapana esim. statuksestaan hieman valehdella/liioitella, se kun tuntuu naisiin tepsivän. Niin ja jatkojuomat kannattaa olla hankittuna. Eli suosittelen alkoholin nauttimista yöelämässä.
"Jussi Virtanen" tuskin on koskaan naisia saanutkaan, muuten kuin ehkä maksusta. Asennevamma näkyy jo kauas. Tai umpijuopuneita varmaan "Jussi Virtanen" suosittelee ja suosii, kun selväpäisemmiltä saa pakit.
Puhuin tuossa aikaisemmin kyllä ihan yleisellä tasolla. Itseäni kyllä kummastuttaa suuresti, että joku kyseenalaistaa ravintoloiden merkityksen iskupaikkoina. Ja jos edellinen viestini liikaa ihmetyttää, niin muista että harvemmin ravintoloissa viikottain käyvillä naisilla on hattu yhtä kireällä kuin täällä olevilla.
Jussi-boy, jos minua tarkoitat, niin oikaisen: minulla ei ole hattu kireellä, vaan pää on kokonaan sen peitossa. Silmä- ja suuaukot tosin on pakko pitää avoimina, ja nenäkin, jos sattuu olemaan flunssaa liikkeellä.
Baareissa seuran löytäminen onnistuu joiltakin.
Onneksi niillä on muutakin tarkoitusta kuin pariutuminen, tai ei siellä järjissään pystyisi enää käymäänkään.
Tunsin kerran yhden vastaavan...
Samanlainen tapaus: landelta, saamaton...
Suhde oli vakavoitumassa, ja halusin tietää, "mitä ne sun entiset tyttöystävät olivat?"
Kilttinä kertoi, että yksi oli ammatiltaan erektiohoitaja. "Sillä oli kuitenkin aina - huom! käsineet." Nimen perusteella nainen oli tapausta ainakin 20-30 vuotta vanhempi. Myöskin thaihieromoissa oli maatu hölvättänä, mikä selitti sitten jälkeenpäin ihan hyvin sen, miksi seksi oli sellaista, kuin oli. Saamatonta. Ihan poikkeustapaus.
Uutisten jälkeen toivotin saman tien Onnea Loppuelämään! Sietämätön kun olen. On vain joitain asioita, joita en voi sietää, kuten selkärangaton lapamatous. Tosin hänestä oli ilmennyt muitakin piirteitä, joissa ilmentyi rajattomuus ja sosiaalinen tajuamattomuus. Landella kun lehmien tissejä hivelee, niin ei ole sellaista kontaktia erilaisiin ihmisiin. Jatkakoon hivelemistä, kunhan ei pidemmälle mene.
Haki sitten muilta tutuilta tukea, ja kyllähän jotkut naiset paijasi päähän, että: "eikö se nyt huoria hyväksy, kyllä minä ainakin hyväksyn, ainakin sulle, kun susta ei kuitenkaan mun ukkoa tule..."
Ehkä tämän sinun Artosi kannattaisi
a) pysyä poissa thaihieromoista
b) opetella tuntemaan naisia hyvinä kavereina ennenkuin edes yrittää seurustella, jos on sosiaalisessa umpiossa elänyt
c) itsesääli katoaa, kun kokee sitä, että ei elä puutteen alaisena, vaan elämä riittää. Onni ei aina tule 'jostain'. Onni on.
Ja pidin kyllä joistain puolista kyseisessä tapauksessa, mutta lapamatous ja epäluotettavuus saavat mut ottamaan jalat alle hyvin äkkiä.
Maksullisissa käyminen ei kylläkään vähennä naisten saantia. Se että esim. sinä et kelpuuta huorissa käynyttä miestä ei tarkoita etteikö moni muu nainen kelpuuttaisi. Lisäksi asiasta ei ole pakko edes mainita. Myöskään "neuvo b" ei vakuuttanut.
Jos ei ole muita kuin huoria, niin se näkyy.
Kerran yksi tympäisevimmistä kokemuksista nuorena oli nuori mies, jonka luokse jäin. Hänen mielestään seksiä oli se, kun hän tyrkkäsi vempaimen sisään. Ei hellyyttä, ei mitään. Pahinta oli, kun ei suudellut suulle, ei mihinkään. Siitä kaikesta tajusin, että toi on mun kanssa "kuin maksullisissa". Se oli tosi rankka kokemus tunnetasolla, ja vieläkin tuntuu pahalta, kun muistelen sitä, joten lakkaan muistelemasta.
Onni nimisellä ystävälläni on tapana sanoa,"Anna Onnin tulla ja tunnin olla".
"Onni ei aina tule 'jostain'. Onni on."
Se on osan ajasta jossain ja ajoittain tässäkin.
Lapamatous on jotenkin jämerä termi.
Tuo b) kohta on ihan hyvä. Jos tapaa viikon aikana parikymmentä naista, joiden kanssa juttelee vaikka ihan niitä näitä, niin on aivan erilaiset saumat myös pariutumiseen, kuin silloin jos ainoat naiskontaktit ovat suoraan suhteeseen tähtääviä iskuyrityksiä. Naisten kautta oppii myös tuntemaan uusia naisia ja jos kaveripiiriin kuuluu vaikka nyt satakin naista, on erittäin mahdollista että jonkun kanssa alkaa syntyä vipinää.
Joo, se lienee joku netin deittipalsta, jota suosittelisin, vaikka se joskus vähän hankalaa onkin. Jos on poissuljettua tuo ravintola-meininki, jossa kuitenkin aika monet tutustuu. Suhdeseuraa on vähän hankala löytää esim.harrastuksista tai töistä, koska niissä keskitytään usein niin muihin asioihin kuin tutustumiseen ainakaan suhdemielessä.
Niin, suhteeseen ei oikein voi olla "oikeutta", tai voihan niin sanoa, mutta tuota oikeutta ei voi käytännössä mitenkään lunastaa:) Vaan se on sattumaa vaan, jos kuka suhteeseen lähtee mukaan.
Luulen, että sattumaa on vähän Artonkin kohdalla. Itsellänikin on sinkkuina vuosikausia olleita naispuolisia kavereita, mutta ei tahdo löytyä sopivaa, tai välttämättä oikein ketään, jotenkaan. Vaikka niin voisi luulla.
arto voi ilmottautua avoimeen yliopistoon, sieltä löytyy älyllisesti tasokasta seuraa :
Kannattaa muistaa, että vammaisilla, rumilla, vanhoilla ja lihavilla ei ole oikein kysyntää naisten keskuudessa-eikä kai oikein miestenkään.
Liikunnallisesti, tai muuten ulkoisesti vajavaisilla on periaatteessa oikeus rakkauteen, mutta käytännössä sen löytäminen on kiven alla.
On aivan turha puhua sisäisestä kauneudesta, sillä pienikin "virhe" ulkoisessa olemuksessa saattaa karkottaa potentiaaliset rakkaudet tiehensä. Se ei vielä riitä, että on kunnollinen ja mukava luonne-pitää olla myös ulkonäköä! Hyvällä ulkonäöllä ja supliikilla luonteella taas rakkautta on saatavilla vaikka kuinka paljon- vaikka tällä puheliaalla komistuksella olisi psykopaatin sielu ja nälkävuoden mittainen perintärekisteri.
(Allekirjoittanut ei ole ulkonäöllä, saati kunnollisuudella liiemmin pilattu...)
Tärkeintä Artolle on osata tuntea itsensä ja löytää itsestään se oikea fiilis kiinnostuksen ja intohimon suhteen, jotta hänen persoonansa tulee hyvin esiin ja jolloin on valmis kommunikoimaan naisten kanssa. Arton pitää osata saavuttaa itsessään omat sensuaaliset vibraatiot, jotka naiset tunnistavat välittömästi ollessaan tekemisissä Arton kanssa. Asiaa saattaa edistää se, että Arto treenaisi ja on fyysisesti kunnossa ja se auttaa olemaan henkisesti aidosti läsnä seurassa. Pelisilmääkin voisi kehittää, kun on ns sinut oman itsensä kanssa. Naiset ovat hyvin nopeita tunnistamaan miehestä paljon, oli paikka sitten kirjasto tai kapakka, keskustelun voi aloittaa missä vaan. Tietysti musiikkia rakastavana, Artolla täytyy olla intohimoa ja sekin tulee esiin hänen keskustellessaan naisten kanssa myös eroottissävyisenä. Ja hiukan ikään kuin build up intohimoa voi miettiä osaamisalueitaan ja Arto voi viedä keskustelussa kunkin naisen, kenen kanssa on tekemisissä, omien intohimojensa maailmaan. Ei välttämättä haittaa jos on hiukan rasvaa, ei se ulottuviiksiin vaikuta. Jos Arto löytää itsestään jotain täysin uutta ja merkittävää tämän suhteen, kasvattaa se myös sexdrivea. Naisseuran valinta voi olla hiukan vaikeaa – kuvatun perusteella, mutta mitäs siitä, jos Arto ajattelee, että hei, nyt olen hyvässä vedossa, saattaa käydä niin, että nainen tai naiset haluavat lähestyä Artoa ja voi aloittaa keskustelun ja siitä vaan etiäppäin. Vaikka kuvatun perusteella voidaan olettaa, ettei Artosta ole 'gogetteriksi', voipi käydäkin juuri niin...
Voi ottaa hiukan oppia seuraavasta miehestä:
Mick Jagger:
Lucky in Love
http://www.youtube.com/watch?v=lEy-u6W-fCA
ja plan B:
Stones:
Winning Ugly
http://www.youtube.com/watch?v=5yCn_g9_Btg
Väisäsen kirjoitus on kyllä varmaan jonkinlainen hoaxi !
Mutta yritän vain auttaa (huvikseni).
Arto voi jopa saavuttaa romanssin ja pitkänkin ja silloin neuvon, että hän vie naisen Uudenmaan läntisimmän beachin vitivalkoiselle rannalle, Bromarv in lähellä sijaitsevaan Pavdaan. Näkyy satelliitistakin ja on loistava paikka.
Petra Nyqvist varmaankin tuntee paikan.
Siis ulottuvUUKSIIN, eikä ...viiksiin
"Ei heteromiesten oikeuksia saa polkea, vaan mahdolliset sinkkuuden syyt on tiedostettava ja sitä kautta tie onnellisuuteen on avattava."
Niin, kenen ne syyt pitäisi tiedostaa, ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin?
mielestäni kannattaisi
1) lopettaa väkisin yrittäminen ja p1llun vonkaaminen
2) luopua kuvitelmasta, että olisi "oikeus" toiseen ihmiseen
3) kiinnostua toisista ihmisistä ihmisinä eikä potentiaalisina panoina
Kyllä naiset haistavat epätoivoisen yrittäjän ja lähtevät karkuun.
Herää väistämättä kysymys: Miksi olemme Artosta niin huolissamme?
noehkäpäarton sijasta pitäisikin olla huolissaan joistakin kommeteista-)
ensinäkin parisuhde on sanamukaisesti kahden kauppaa ja siinä mielessä ehkä onkin niin että siihen ei oikeastaan voi neuvoa antaa vaan artoonistuu sitten kun nuo asiat loksahtavat kohdalleen (tai sitten ei)
Ejakuloinnin lopettaminen voi olla yksi tie itsevarmuuteen ja motivaatioon miehillä. Sen mukana voi tulla kiinnostusta naisiltakin, jos vain oikeassa paikassa osaa olla.
Artolle vinkki: rima niin alas kuin tässä maailmassa on mahdollista ja sitten vielä sen ali. Alkaa löytyä naisia.
Tuppaa vaan nakertamaan itsetuntoa jos saa vain pahimpia huuhkajia. Toisaalta kauneus on katsojan silmässä ja reikä se on renkaassakin.
Epäilijöille: Arto on mitä suurimmassa määrin olemassa, ja tuossa päivänä muutamana olimme aterioimassa yhdessä porukalla. Ongelma on olemassa, mutta empä minä oikein osaa mitään neuvoa kun en naisista perusta.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 86 kommenttia