*

Aikuisvihreitä ajatuksia Yhdenvertaisuuden puolesta

Pitäisikö kiittää epäluottamuksesta?

Yleensä, kun joku tulee valituksi johonkin tehtävään, kiittää valittu saamastaan luottamuksesta. Toisaalta, joidenkin kohdalla käy niin, että he pyrkivät jatkuvasti kerta toisensa jälkeen tulematta valituksi mihinkään. Varsinkin silloin, kun oma sosiaalisen median kupla melkein pullistelee omakohtaisista valinnoista ja itse harmittelee, sitä, ettei ole yrityksistä huolimatta päässyt mihinkään.

Itselläni tämänlainen tilanne tapahtui viikonloppuna Vihreiden puoluekokouksessa. Olin ehdolla puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi  ja jäseneksi. Todellisuudessa en uskonut mahdollisuuksiini tulla valituksi puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi, sillä edellinen puheenjohtaja Inka Hopsu oli myös ehdokkaana. Kuitenkin voittajaksi valittiin Kaisa Hernberg, jota onnittelen tässä yhteydessä vilpittömästi. Kiitän myös kaikkia 17 äänestäjääni.

Puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtajaksi uskoin olevani potentiaalinen ehdokas, sillä näitä valittiin kaksi ja ehdokkaita oli kokoukseen mennessä tiedossa kolme. Kuitenkin neljäs ehdokas, ainoa naisehdokas Merja Kähkönen, tuli kisaan mukaan ehdokkaita todettaessa. Näin ollen minulle oli selvää, että hänet valittaisiin jo sukupuolensa ansiosta, vaikka hän onkin hyvin tehokas toimija. Toiseksi valittiin Miikka Keränen, joka on tuttu myös täältä blogimaailmasta. Onnittelen molempia sydämestäni. Kiitän 28 äänestäjääni ja myös ehdolla ollutta Timo Perälää.

Kun varapuheenjohtajakisa oli käyty, lähdin pois salista. Jotkut ilmeisesti luulivat, että lähdin pettymyksen vuoksi. Syy oli se, että minulla oli huono olo, kun sisällä oli lämmin ja ilmastointi ei toiminut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Menin pihalle, jotta saisin ilmaa. En siis siksi, että olisin ollut raivoissani, niin kuin joskus aikaisemmin olisin ollut. Toki hiukan harmitti, mutta eipä sille voinut mitään. Osasin kuitenkin odottaa tällaista tulosta, koska sosiaalisessa mediassa oli hehkutettu muita ehdokkaita. Se tietenkin ärsytti ja surettikin. Tämä kuitenkin on elämää.

Puoluevaltuuskuntaan olin edustamani Armon Vihreiden ykkösehdokas. Kuitenkin neuvotteluryhmän tulos oli se, että he halusivat naisehdokkaan Armon Vihreiltä. Näin ollen en saanut paikkaa, enkä varapaikkaakaan, sillä sitä yhdistyksellemme ei annettu. Tämä harmitti kyllä eniten. Näin vain kävi puoluevaltuuskunnan kohdalla - tällä kertaa minusta riippumattomista syistä. Onnittelen yhdistykseni edustajaa Liisa Kuparista ja kaikkia muita valittuja.

Olen aikaisemminkin ollut vastaavissa tilanteissa. Tiedän, että valitsemattomuuteeni on syitä, joita ei ääneen sanota. Kaikenlaista on kuitenkin sanottu. Suoraan on sanottu joskus "Et ole oikeanlainen henkilö sinne!". Kysyin sitten, mitä minun tulisi tehdä, että olisin. Vastauksena sain "En minä tiedä.".

Pitäisikö minun kiittää epäluottamuksesta? Ei, sillä tuskin epäluottamus on suurimpana syynä valitsemattomuuteeni. Joidenkin kohdalla tietenkin se voi ollakin. Kuitenkin epäluottamuksesta kiittäminen vaikuttaisi katkeralta piikittelyltä. Sen sijaan kiitän kaikkia äänestämisestä. Koska puolueessamme on siirtoäänivaalitapa, en voi tietää, vaikka olisin saanut läjäpäin kakkosääniä. Todellinen suosioni jää tällä kertaa salaisuudeksi.

Miksi sitten lähden yhä uudestaan tavoittelemaan luottamuspaikkoja? Voin kysyä, kuinka paljon vammaisia näkyy politiikassa. Voin myös vastata, että erittäin vähän. On myös huomioitava se, että pyrin olemaan vammaisena ehdokas ja sitä kautta kannustamaan muita vammaisia tulemaan esille ja yrittämään. Kuitenkin haluaisin näyttää olevani muutakin kuin vammainen eli monialainen osaaja. Kannustan myös pienempiä yhdistyksiä lähtemään mukaan politiikkaan.

Haluan tuoda esille sen, kuinka iloinen olin siitä, että saimme erinomaisen uuden puheenjohtajan ja erinomaiset varapuheenjohtajat. Kiitän myös näissä vaaleissa ehdolla olleita. Lopuksi haluan kiittää kaikkia. Tiedän, että minulla on ystäviä, joista olen erittäin onnellinen. Saan vapaasti esittää mielipiteitäni. Voinkin sanoa, että puolueessani on hyvä henki ja on aina ilo olla mukana puolueen tapahtumissa yhtenä kaikista. Tämän kerran pettymykset ovat nyt takana ja katson tulevaisuuteen.

t. Jukka

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat