Aikuisvihreitä ajatuksia Yhdenvertaisuuden puolesta

Yksinäisyys - aikamme kasvava ongelma

Joulu on lasten ja perheiden juhlaa. Se on myös hiljaisuuden aikaa, jolloin suurin osa ihmisistä rauhoittuu. Suomi menee tavallaan "kiinni".

Kuitenkin yksinäisille ihmisille tällaiset ajat ovat tuskaa. Jokaisella on tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Yksinäisellä ihmisellä tämä tarve ei täyty, sillä hänellä ei ole syystä tai toisesta sellaisia ihmisiä, jotka viestittäisivät hänen olevan hyvä juuri sellaisena kuin on.

Yksinäinen ihminen on usein syrjäytynyt. Hän on usein työtön tai vailla muuta säännöllistä toiminnallista elämää. Mielenterveysongelmat ovat monen yksinäisen mukana joka päivä. Tällaiset ovat yksinäiselle aikamoisia taakkoja.

Miksi sitten yksinäiset eivät sitten jaa aikaansa vertaistensa kanssa? Kaikki yksinäiset eivät taatusti sitä halua tehdä. Joku saattaa hävetä itseänsä, toinen taas ei jaksa lähteä kodistansa minnekään. Pakottaminen ei ole ratkaisu, mutta jostakin tarvittavaa innostusta tulisi saada.

Hyvä lukija, mitä ajattelet yksinäisyydestä? Miten poistaisit joulun aikaan ihmisten yksinäisyyttä?

Hyvää joulua kaikille, missä ikinä olettekin.

t. Jukka

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Vissarionovitš (nimimerkki)

Vaikka yksin onkin niin ei tarvitse olla yksinäinen. Myönnetään että helpommin sanottu kun tehty.
Mutta silti olen sitä mieltä että jos jonkun ihmisen elämässä on ongelmia niin niitä ei voi muuttaa, muutakuin sitten kun henkilö haluaa itse muuttua.

Vissarionovitš (nimimerkki)

Hyvää joulua muuten.

Sählym (nimimerkki)

Ei yksinäisyyttä pidä alkaa jouluna poistamaan. Sitä pitää tehdä joka hetki.Tämä yhteiskunta pitää saada niin inhimilliseksi, että erilaiset ihmiset hyväksytään yhteisöönsä, jokainen löytää paikkansa. Toimeentulo jokaiselle kohtuullinen, että kykenee ajattelemaan muutakin kuin jokapäiväistä selviytymistä, että pystyy osallistumaan. Liiat lääkkeet pois turruttamasta. Ja Pekka Puskan pahoinvointilaitos on kaadettava;-)
Jotkut ihmiset viihtyvät kyllä yksinkin, vapaaehtoisesti.

Hyvää Joulua kaikille!

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Morjens.

En tiedä miten ihan konkreettisesti yksinäisten asioita pitäisi korjata. Siinä tilanteessa kuitenkin on ainoastaan henkilö ja hänen oma tahtonsa, eikä kukaan tule kotoa hakemaan, osalle ei tule edes tekstiviestinä joulun toivotuksia. Kenties yksinäisyyteen ei ole muita lääkkeitä kuin kohtalonsa ottaminen omiin käsiin ja muita lähestyessä myös sen kestäminen, että kenties ette tule pidemmän päälle toimeen, toinen ei välttämättä halua ystävystyä, voi tulla torjutuksi heti kättelyssä. Jos ystävyys syntyykin, niin sekin voi ajan mittaan toisaalta hiipua. Toisaalta taas jos vaikkapa kolmekymppisenä onnistuu solmimaan uuden ystävyyssuhteen, niin se yleensä on todella kestävää tekoa.

Onhan sitten myös henkilöitä, joille joulu on kaikista raskainta aikaa, koska ympärillä olevista ihmisistä huolimatta he kokevat itsensä yksinäisiksi, mutta eivät osaa lähteä kenties jo vuosikausia epätyydyttävänä pitämästään tilanteesta. Näitä voi olla esim. avioeron partaalla notkuva pariskunta tai vaikkapa henkilö joka ei pidä esim. sukulaisistaan, mutta kokee rasittavana velvoitteena heidän luonaan vierailemisen, eikä ymmärrä järjestää itselleen muuta ohjelmaa pyhien ajaksi jonka varjolla kieltäytyä. Esimerkkejä varmaan löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta nuo nyt tulivat eräänlaisina "klassisina tapauksina" mieleen, ainakin mitä olen lehdistä lukenut näitä "ärsyttääkö joulu? Vihaatko sukuasi tai puolisosi sukua"-tyyppisiä kyselyitä.

Oma elämänfilosofiani varsinkin tällä alueella liittyy siihen, että yksilöllä itsellään on valta. Jos hän ei jaksa, kykene tai halua ja kokee sen ongelmaksi, niin asiaa voi tietysti jäsennellä ammattilaisen kanssa, koska vaikka ihminen pohjimmiltaan sosiaalinen onkin, niin kaikki ihmiset eivät sitä välttämättä yleisesti vertailtuna ole, mutta se ei tarkoita itsessään että olisi huonompi ihminen tai mitään muutakaan. Sekin, että vertaa itseään muihin ja kasaa odotuksia "yleisinä" pitämistään asioista, kertoo enemmänkin riittämättömyydestä. Riittämättömyyden tunteitaankin voi ja kannattaa käsitellä. Vain siten niistä pääsee.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Joo ja tosiaan: Hyvää Joulua!

Petsaus (nimimerkki)

Kerrostaloissa voisi järjestää viikottain kokoontumisia esim. juoppodickot,
Jos ei muuten saa on toimeentulotukeen liitettävä mahdollisuus huoriin 2 kertaa kuussa, myös auto on saatava tarpen vaatiessa, suklaa kohoittaa mielialaa, valtion ylläpitämä lemikki(ihminen / eläin), discorahaa muillekkin kuin pakolaisille, kansaneläke 3 kertaiseksi, 4 kertaa ilmaismatka ulkomaille valitsemassaan kohteessa max. 2000€/kerta,

Pasi Turunen (nimimerkki)

Yksinäisyys on asenne- ja haluamiskysymys jota nykyinen asumisrakenteemme ruokkii.

Mikäli asut kerrostalossa ja vähänkin viitsit käydä naapureitasi kättelemässä muuton yhteydessä ja sen jälkeenkin, ei siun tarvitse yksinäisyydestä kärsiä.

Kokeiltu on.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Joukossa yksineläminen yksin ja ryhmässä

YLE herätteli keskustelua AamuTV:ssä yksinelämisestä. Yksineläjät ovat suuri ryhmä kaupungeissa, joissa asuntojen hinnat ajavat nuoret ihmiset yksiöihin; perhesuhdetta ei voida jo taloudellisten syidenkään vuoksi rakentaa.

Maaseudulla yksinäisyys vaivaa vanhoja poikia emännän puutteessa, tilaa ollen koko talon verran. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka keskimäärin hakeutuu parisuhteeseen jatkaakseen omia geenejään uusiksi sukupolviksi kumppaninsa kanssa. Kaipuu yhteiseloon on päällimmäinen, mutta sisään kätkeytynyt piirre. Osa ihmisistä haluaa asua yksin, mutta ovat aktiivisia ryhmätoimijoita. Kaikki eivät halua katsoa toisen sukkia likapyykkikorissa.

Perheellinen yhteishenki katoaa jo nuoressa vaiheessa, kun vanhemmat painavat töitä ja harrasteita, korkeintaan lapsi/ lapset viedään omiin harrasteisiin. Nuori oppii suurissa ryhmissä olemaan yksin kaivaten kuitenkin ryhmän tukea ja hyväksyntää.

Jos ryhmäkuria esim. koulussa ei noudateta (markkinaesiintyminen ja -kelpoisuus mm. pukeutumisessa ja mielipiteissä) saattaa heikompi nuori heti elon alkuvaiheessa ajautua sivuraiteelle, jolloin ihminen ihmisten ympäröimänä erakoituu. Vahva henkilö tekee itsestään selviytyjän ja ryhmäsääntöjen muodostajan sekä valvojan. Vahvoja ihmisiä on aina vähemmän kuin mukautujia. Hiljaisempi vaipuu ja luovuttaa. Yksinolija on näin syntynyt.

Yksineläjissä on myös aktiivisia ryhmätoimijoita niin työssä kuin vapaa-ajan toiminnoissa. Yksinasuville työyhteisö on kaikki kaikessa, koska sieltä ammennetaan yhteisöllisyys, joka on luontainen piirre ihmisissä jo vähintäänkin pariutumisviettinsä vuoksi. Työpaikkaromanssit ovat työyhteisöjen arkea. Tämän vuoksi on hyvin dramaattista erityisesti nuorille, jos he putoavat pois työyhteisöistä (tai eivät edes pääse sinne), tällöin katkeaa yksinasuvan nuoren viimeinenkin side yhteisöllisyyteen. Viimeiseksi oljenkorreksi jää harrasteet, ja ilman työtä niihin ei ole varaa.

Opiskelijat ovat suuri yksineläjien ryhmä, he tulevat monesti suuriin kaupunkeihin yksin pieniin solu-asuntoihin tai pikkuruisiin yksiöihin. Yhteisöllisyys muodostuu opiskelupaikassa ja sielläkin ovat toiminnalliset ja esiintymisilliset "sääntönsä". Erikoinen ihminen ajautuu tässäkin helposti sivuraiteelle ja opiskeleminen onkin sitten yksin puurtamista. Keskimäärin jokaisella ihmisillä on se paras kaveri/ystävä, yksikin riittää, sillä se on se henkireikä elämään ja hyväksynnän saamiseen. Ystävyys on kaikki kaikessa ja tämän osa-alueen naiset osaavat paremmin kuin miehet.

Todelliset yksineläjät ovat suurimmassa vaaravyöhykkeessä; ei ole sitä parasta ystävää, ei ole työtä ja ei ole harrasteita. Todelliset yksineläjät ovat ryhmä, joka voi muodostaa vahvan vaikuttajan ympärille liikkeen, josta voi kehittyä ilmiöitä uusiksi ryhmiksi niin hyvässä kuin pahassa. Mukautuja ja seurailija yksinäisyydestään on ihanteellinen ja uskollinen aatekannattaja.

Jokainen ihminen tarvitsee hyväksyntää ja arvonantoa omasta olemuksestaan. Yksinäisen on helppo samaistua kanssasisariinsa ja -veljiinsä. Nyky-yhteiskunta on rahanperässä juoksija. Ihmisen sosiaalisuus ja yhteisöllisyys on unohtunut. Rahan pitäisi olla vain väline välttämättömimpään. Kulutusjuhla ei takaa inhimillistä keskinäishyväksyntää ja toisen huomioimista. Tutkimukset kertovat ihmisten olevan valmiit luopumaan osasta hyvinvoinnistaan saadakseen ryhmätoimintaa ja osallistumista hyväksynnän funktiona. Mikä on yhteiskuntamme suunta?

Sinkkuisuus on koko maan ilmiö ja se ei ole lähtökohdiltaan ongelma. Ongelma on löytymättömyys haennassa. Nykyihminen on katsonut siksi runsaasti ympärillään tapahtuvaa perheiden hajoamista, avioriitoja, yksinhuoltajia ja lapsia eronneiden vanhempien pompotuksessa, että valitsevat luontaista elonkumppaniaan huolella ja pitkään.

Nykymallinen yhteiskuntamme tuottaa nuorista yksineläjiä. Ikääntyminen lisää yksinelävien naisten määrää miesten kuollessa keskimäärin reilu 10 vuotta aiemmin kuin naiset. Naisten määrä ikääntyvässä sukupolvessa lisääntyy koko ajan ja heille kohtaloituu herkästi yksinäisyys, todellinen erakoituminen huonoimmillaan laitoksiin. Lähimmäisen hätä inhimillistyy perinnön generoituessa näköpiiriin.

YLE:n AamuTV oli täysin oikeassa yksineläjien tutkimustiedon puutteesta. Olisikin hyväksi saada tutkimusaineistoa todellisesta tilanteesta, sillä joukossa on oikeasti yksin elämiseen haluavia ja joukossa on oikeasti erakoituneita ihmisten keskelle. Joukossamme on myös osallistumattomuutta hautautuen kaupunkiyksiöihinsä.

Lisäksi on epätoivoisia etsijöitä, jotka eivät kohtaa toisiansa. Lohdutuksena voisi todeta, että lähes kaikille yrittäville on siellä jossain se juuri oikea kumppaniystävä, kunhan kohtaanto tapahtuisi. Tämän kohtaannon eteen kannattaisi antaa panosta, sillä yhdessäolo on ihmisen luontainen tarve ja sen toteutuminen poistaa runsaasti inhimillistä hätää. Yksineläjiä on kaikissa ikä-, sosiaali- ja ammattiryhmissä sukupuoleen katsomatta.

Rauhaisaa Joulua - Ilkka Luoma

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Lueskelin Erottajan Essolla Iltalehden joululiitteestä yhden jutun - muut eivät sytyttäneet edes yrittämään.

Siinä Eero Huovinen, tuomiorovastin poika Kampin laidalta, mies josta en erityisesti pidä, sanoo hyvin:

"Ennen 20% oli hyvinvoivia, 80% tarvitsi apuja. Nyt on päinvastoin, mutta eipä juuri ole auttajiksi. Siitä 80%:sta.
Suomessa."

Joulunrauhan toivotuksin

Skywalker (nimimerkki)

9.

10 pinnaa!

Taitaa mielenterveys-palveluissakin olla niin, että kotoa ei osata tulla hakemaan ja hoitoon ei osata mennä.
Mutta kun hoidon piiriin pääsee niin apua tulee ovista ja ikkunoista.

Lööppi: MIES VIRUI ELÄVÄNÄ ASUNNOSSAAN 3 VUOTTA.

Timo Kantola (nimimerkki)
Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Uskoisin, että hoitoon osataan mennä, mutta sinne ei haluta tai uskalleta mennä. Ja toisaalta, onko oikein, että yleisesti hyljeksityt joutuvat mahdollisesti lääkeloukkuihin, vaikka tarvitsisivatkin enemmänkin terapiaa? Tällaisiakin tapauksia varmasti on. "Hymyile lääkkeiden voimalla" - sitäkö oikeasti haluamme?

Petsaus (nimimerkki)

#12

Jukka on lähtenyt valmistautumaan vakavissaan poliitikoksi.
Veikkaan ja väitän olevani 100%:n varma, että näemme Jukan 2011 vaaleissa.

Ja tuo Jukan vastaus oli kuten poliitikon pitääkin.

Täyttä paskaa ilman rastkaisua.

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Avataanpa ratkaisua: on luotava matalan kynnyksen osallistumispaikkoja. Ylioppilaskunnat järjestävät esim. Nyyti-iltoja. Joillakin järjestöillä on perhekahviloita. Työttömillä on omaa toimintaa. Tarvitaan kuitenkin jokin yleinen kansalaisolohuone. Kuka kantaa vastuun? Me kaikki, halusimmepa sitä tai emme.

Allan (nimimerkki)

Kansalaisolohuone. Kenen ylläpitämä, mistä rahat henkilökunnan palkkaukseen vai avointen ovien mestaako suunnittelit ja kai tajuat että niitä sitten tarvitaan joka niemen notkoon ja saarelmaan, vai meinasitko että yksinäinen jakomäestä lähtee länsimäkeen hengailemaan "olkkariin".

Mitä jos jukka koittaisit välillä saada otteen ihan oikeasta elämästä. ja toivon ettet missään tapauksessa edes ajattele poliitikon uraa etkä ainakaan päättäjän, haihatella voit ihan itekses.

Petsaus (nimimerkki)

kÄYKÖ jUKALLE SUIHINOTTOILLAT?
Eräs pohjoisen kuulemma pätevä lääkäri, mutta ei itsekkään se tuloksiaan siedä jaksaa vain huutaa.

Jukka osta makkaran kuittaaminen rinkeliin, ´voin vakuuttaqa, kun pääset kynnyksestä yli niin olo on mitä parhain.

Eikä tarvitse välittäää kaikenmoisista "lääkäreistä" joiden oma stondis lepää lääkkeissä.

Haluatko olla yksi kuten hän joka täällä kovin viisastelee?

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

# 13 Persaus.....ai antaeeksi kamalasti, typeryys tarttuu helposti....

# 16 Taas tuo saatanan persaus!

Ootsä joku ihan saatanan dorka urpo??

Hillut täällä kommentoimassa täysin asiallisia kommentteja.....siis sä oot jo niin tyhmä, ettei sen tasolle löydy edes omaa mittaria.....

Lähtekääs jo vetään täältä te saakelin jokapaikan urpot. Tämä on sentään tasokas ja korkeatasoinen julkaisu, johon kaltaisillanne urpoille ei löydy tilaa eikä sijaa.......

Sun ja sen toisen urpon kommentit lähtevät täältä nyt hyvin nopeasti.

Hakeutukaa jollekin "Suosikin seksivinkit"-palstalle. Täällä tollasia saatanan kumipäitä ei todellakaan kaivata!!!!

klerk (nimimerkki)

Nämä "Petsaukset" ja muut avohoidokit pitäisi tietty laittaa banniin. Mutta Jukka taitaa olla liian liberaali siihen.

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Toisaalta tekisi mieli laittaa se ruksi paikoilleen. Siinä vain on se paha puoli, että moni rakentavakin kommentti (esim. klerkin kirjoittama yllä oleva kommentti) jäisi näkemättä.

Ehkäpä nämä rekisteröitymättömät huutelijat ovat kovin yksinäisiä ja purkavat omaa pahaa oloansa meihin avoimiin ihmisiin. Ei liene ihme, että moni on lopettanut täälläkin bloggauksensa.

Allan (nimimerkki)

Puretaas nyt sit tätä pahaa oloa kun lapset tossa leikkii lahjoillaan ja kun vaimokin laittaa keittiössä ruokaa niin tää yksinäisyys käy päälle kun jyrä.

Kerro Jukka ihan aikuisten oikeasti millainen suunnitelma sulla olikaan noihin "olohuoneisiin". Nehän täytyy olla siis tietenkin tasapuolisesti kaikkien ulottuvilla ja kohtuullisen kävelymatkan päässä, avoinna lähes aina kun se yksinäisyys ei katso kalenteria eikä kellonaikaa. Tilat pitää olla kohtuullisen kokoisia, niissä pitää varmaan olla muutakin viihdykettä kuin tammipelilauta ja henkilökuntaa aivan kuin missä tahansa yleisessä tilassa.

Mitäs jos yksinäisen tekee mieli ottaa huikkaa tai panna kessuksi niin käväiseekös hän sitten välillä himassa vai riittääkö kipaisu kulman takana.

Ja jos yksinäinen sitten nukahtaa sohvalle (kai siellä sohvia on riittävästi) niin kiikutetaanko suoraan putkaan vai talutetaanko sinne omalle kotisohvalle jatkamaan yksinäistä yksinäisyyttä.

Miten niitten yksinäisten kanssa tehdään joilla ei ole omaa kotia ollenkaan ja kömyävät sinne kuset housuissa häiritsemään parempiosaisia yksinäisiä, sallitaanko tilat tosiaan kaikille tasapuolisesti.

Ja onko olohuoneisiin ikärajoja jos vaikka lauma teiniyksinäisiä haluaa kanssa osansa lämpimästä ja päättää ottaa tilan haltuun.

Vastaa nyt Jukka aluksi vaikka näihin kysymyksiin sillä välin kun keksin lisää.

Miten mulla on vahva olettamus että ajattelit kai lähinnä sellaisia vähän niinku parempia yksinäisiä, jotka voisivat sivistyneesti käväistä "paikallisessa olohuoneessa" keskustelemassa sivistyneesti toisten sivistyneiden ja kultturellien yksinäisten kanssa vaikka jostain hyvin älykkäästä ja sivistyneestä.

Siis kerta kaikkiaan tuntuu loistavalta idealta ja varsinkin tähän maailman aikaan kun kaikkialta supistetaan niin osoittaa loistavaa tajua realiteeteistä.

Eevan kieliasu tuo näin joulun aikaan mieleen Jeesuksen opetuksen "Ei ihmistä saastuta se mikä menee suusta sisään, vaan se joka tulee sieltä ulos"

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Allan, Turussa toimi puoli vuotta päiväunitalo. Siellä sai nukkua jonkin aikaa. Olen ollut itse töissä mielenterveysyhdistyksessä, jolla oli oma toimitalo. Sinne tulivat mielenterveyskuntoutujat. Näin ollen kansalaisten olohuone olisi jotakin kirjaston, kerhotalon ja kahvilan sekoitusta.

Asunnottomuus tulisi poistaa. Olohuoneeseen ei kuitenkaan voisi tulla asumaan. Rahoitus olisi varmasti mahdollista selvittää - esim. kuntien ja muiden tahojen kautta.

Tämä oli idea. Olen jo oppinut, ettei pidä tuoda täysin valmiita ideoita, sillä ne tuskin toteutuvat.

Allan (nimimerkki)

Kyllä mä tajuan aivan hyvin mitä ajoit takaa mutta kun nyt taistellaan siitäkin ettei niitä tärkeitä lähikirjastoja ym. suljettaisi niin toi on mielestäni utopistista haihattelua.

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Eipä se mitään haihattelua ole. Kirjastoista vastaavat kunnat, elleivät ole yksityisiä. Mikä estää esim. kolmatta sektoria yhdistämään voimansa tällaiseen toimintaan?

Allan (nimimerkki)

Kolmas sektori, siis pääasiassa yhdistykset. Sittenhän asia on yksinkertainen eikä tosiaankaan haihattelua, onhan nyt joulukin ja ihmisillä hyvä tahto.

Siitä sitten vaan kolmannen sektorin toimijat sopimaan miten kustannukset jaetaan ja luodaan valtakunnan kattava yksinäisten olohuoneverkosto, helppoa kuin heinänteko.

Mitäs siellä sitten istut persiilläs anna palaa kun homma näyttää olevan hallussa.

Trapetsi (nimimerkki)

Silloin, kun haluaa tavata kansaa, niin on oltava valmis tapaamaan kanssa.

Siihen kuuluu se, että on huutelijoita, on vitsiniekkoja, on niitä, jotka eivät saa sanaa suustaan, on hihittelijöitä, on haistattelijoita, on oikeasti heitä, jotka haisevat ( netti ei sentään haise), on ujoja, on psykopaatteja, on ihan asiallisia suurin osa sentään.

Maailma on justiinsa sellainen.

Niiden asiakasammattien raskas puoli, jossa tapaa kansaa, on juuri se,että törmää asioihin ja ihmisiin, jonka kaltaisia ei ole uskonut olevan olemassa ja kaikkia on palveltava.

Vaan , jos ei ole valmis tapaamaan kansaa, ei pidä ryhtyä politiikkaan, sillä silloin ei voi ymmärtää....Silloin on vain paras pyöritellä papereita / printtejä ja parantaa maailmaa tai luulla parantavansa lausein ja puppusanalausunnoin.

Joka nettiin lähtee nimellä, se netin kestäköön -tavalla tai toisella.

Suomi sulkeutuu jouluna ehkä enemmän kuin mikään muu maa. Kaikilla ei ole omaisia tai he asuvat kaukana. Ns. ystävät eivät kutsu jouluna, sillä kaikki pyörii perheen / suvun ympärillä. Kyllä sinne pöytään mahtuisi muutama tuttukin, mutta ei kun ei. Espanjassa kansa tuli aattoiltana paikallisiin ravintoloihin syömään koko perheen kesken ja huutelivat kaikille Feliz Navidadia. Isännän koirakin huiski mukana. Rento meininki.

Yksinäisyys on myös olotila. Kun ei lastaa odotuksia, niin ei tule juuri pettymyksiäkään.

Kerran kävelin jouluhartauteen kirkkoon kotoani hämärän hyssyssä. Matkaa oli n. 1,5km. Istuin kirkossa yksin. Olinkohan ainoa? Puolisoni ei halunnut mukaan, nämä asiat ovat jokaisen henkilökohtainen valinta.

Lähtiessäni kirkosta, monet tutut toivottivat hyvää joulua ja menivät autoihinsa ja ajelivat pois. Kukaan ei tarjonnut kyytiä. Eipä tietenkään, eihän sitä jouluna, hyväntahdon juhlana, kun ollaan perheen kanssa.

Kuljin kaupungin halki. Ketään ei ollut jalan liikkeellä. Oli jo pimeää. Marketin kulmalta perääni lähti joku. Kuulin hänen askeleensa, vilkasin taakse, iso mies siellä. Tulin alikulun kohdallle ja kiirehdin askeleitani. Läheisellä pientaloalueella "varjo" tuli rinnalleni ja sanoi: " Hyää joulua sinullekin".

Uuteen kotiin muuttaessani, tervehdin naapurit ja vein jolukukat. Naapurini eivät kuitenkaan halua olla tuttaviani, sen olen hyväksynyt. Käytäntö tällä alueella on erilainen, kuin aiemmalla asuinalueellani, jossa pidettiin "touchia".

Ihmisten pitää saada olla myös pitämättä yhteyttä.

Yksinäiselle pyhät voivat olla hankalat. Siksiköhän hotellit ja loma-osakkeet ja etelänmatkat myydään loppuun hyvissä ajoin ennen juhlapyhiä, tiedä häntä.

Mikael (nimimerkki)

Samasta yksinäisyyden ongelmasta joulun aikana kärsii myös ne henkilöt, jotka eivät sinällään ole yksinäisiä, mutta joiden elämänkumppani ja muu perhe ei asu lähimaillakaan. Kuten työn vuoksi toisaalla asuva perheenisä, tai kaukosuhteessa elävä ihminen...

Ei se yksinolo itsessään normaalisti haittaa, ainakaan paljoa, mutta joulupyhien aikaisen pakollisen toimettomuuden mukana tuoma tylsistyminen näyttää pistävän kaipuun toisen luo reilusti normaalia pahemmaksi. Onneksi on Internet keksitty, että pystyy välillä, maksamatta maltaita, edes keskustella sydämensä valitun kanssa. Voi luoja, kuinka 9600 kilometriä tuntuu tällä hetkeltä tuskaiselta...

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Mikael olet täysin oikeassa. Lämpimiä ajatuksia sinne! :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset