Avoin kirje kansanedustaja Laura Huhtasaarelle
Arvoisa kansanedustaja Laura Huhtasaari,
osallistuitte puhujana 8.10.2018 Turun Mikaelinkirkossa Kirkko kohtaa -tilaisuuteen. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että kirkon tulisi olla paikka, jonne nuoret voivat ilolla tulla. Nuoret, niin kuin kaikki muutkin ihmiset kaipaavat iloa yleensä.
Kuitenkin ilmaisitte varsin selvästi sen, että sateenkaariaatetta ei saisi arvostella. On selvää, että ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle. Sen sijaan aatetta saa kritisoida, jos siihen on aihetta, eikä kritiikillä riko ihmisoikeuksia. Sateenkaariaatteen määritelmä kuitenkin jäi varsin epäselväksi itselleni. Henkilökohtaisesti siihen miellän kaiken inhimillisen ihmisoikeuksiin kuuluvan.
Totesitte, että sateenkaariaatetta saa ja pitää kritisoida. Olenkin sitä mieltä, että evankelis-luterilaisen kirkon pitää voida vihkiä myös sateenkaariparit ja puoltaa uutta translakia. Raamatun mukaanhan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen: myös samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa elävät ihmiset ja transihmiset ovat ihmisiä.
Ihmettelen myös, kuinka tässä toive nuorten ilosta tulla kirkkoon toteutuu etenkin sateenkaarinuorten kohdalla. Kuten olette varmasti kuullutkin, moni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluva nuori kärsii mielenterveyden ongelmista ja osa heistä ajautuu itsemurhaan. Tulisiko kirkon tällöin kritisoida "aatetta" vai hyväksyä nämä nuoret, joiden periaatteessa pitäisi tulla kirkkoon? Tuomitsevuus tuskin tuottaa iloa, kun nuori kokee olevansa väärässä kehossa tai tuntee rakkautta samaa sukupuolta olevaan.
Toivon kyllä Teidän kanssa, että kirkoissa olisi enemmän väkeä. Rakkaus kuuluu kaikille. Rakastetaan lähimmäistä niin kuin itseämmekin.
Ystävällisin terveisin,
Jukka Väisänen
Armon Vihreiden varapuheenjohtaja, seurakuntavaaliaktiivi
Turku
P.S. Tässä linkki siihen, mihin esiintymiseen viittaan: https://www.facebook.com/suutiset/videos/1952420408173840/UzpfSTYyNzI1Mz…
”Tulisiko kirkon tällöin kritisoida ”aatetta” vai hyväksyä nämä nuoret, joiden periaatteessa pitäisi tulla kirkkoon?”
—–
Turha ja väkisin vääntämällä synnytetty kysymys. Todellisuudessa eli käytännön toimintansa tasolla moniääninen nykykirkko tekee näitä molempia samanaikaisesti: kritisoi aatetta ja hyväksyy kaikki messiin. Sen ei tarvitse valita joko tai; ei eletä enää keskiajalla.
Yleinen kiinnostus kirkkoa kohtaan lienee muutenkin nykynuorisossa – kuului sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön tai ei – varsin laimeata. Harvalla kirkko top5-listalla.
Ilmoita asiaton viesti
Tuokin vastaus on ihan validi.
Ilmoita asiaton viesti
Enää ei eletä keskiajalla, mutta ”moniäänisellä” eli punaviher-humanistisella kirkolla ei myöskään ole mitään tekemistä alkuperäisen kristinuskon kanssa, alkuperäisen kristillisyyden ytimen kun muodostaa usko tuonpuoleiseen, kaikkivaltiaaseen luojaan joka ei tarvitse ihmistä eikä hänen inhimillisiä mukavuuksiaan. Kuten vaikkapa sitä että voi pettää jos siltä tuntuu tai että voi olla homoseksuaali jos siltä tuntuu.
Punaviherhumanistisessa kirkossa jumalana on ihminen. Siihen voi tietysti mennä mukaan, mutta kristinuskosta siinä ei ole kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Onpa outo tulkinta kristinuskosta .
1. Jumala ei tarvitse ihmistä?
Kuitenkin hän rakastaa ihmistä niin paljon, että antoi ” ainoan poikansa”.
Ts Jumala näytti äärimmäisellä tavalla rakkauden suuruuden , ihmisen suunnattoman arvon ja viattoman kärsimyksen järkyttävyyden.
2. Moniäänisyydellä ei ole mitään tekemistä tässä?
Se juuri on tämän ydin.
Synnit, lankeemukset ja rikkinäisyys eivät ole ihmisen ” mukavuuksia” vaan onnettomuuksia ja vajavaisuuksia.
Ellei armoa olisi, ei kristinuskossa olisi mitään mieltä. Se olisi vain viimeistään tuhat vuotta sitten vanhentunut, julma ja epäjohdonmukainen sääntökokoelma.
3. Homoseksuaalisuus ei ole mukavuutta eikä synti. Se on Jumalan luoma ominaisuus , joka on aina ollut osassa ihmisistä.
Saattaapa olla, että kauneimmat osat Raamatusta ja pyhistä kirjoituksista ovat homojen kirjoittamia.
Ilmoita asiaton viesti