Keski-ikäinen syöttöporsas ilmoittautuu
Suomen Ylioppilaskuntien Liitto ilmaisi huolensa opiskelijoiden jaksamisesta ja toimeentulon riittävyydestä. Kannanotto onnistui ärsyttämään monia. Katson itse varsin aiheelliseksi tämän kannanoton.
Täytän syksyllä 42 vuotta. Minulla on 3 tutkinnonsuoritusoikeutta. Turun yliopistossa teen pro gradua erityispedagogiikassa ja kandidaatintutkintoa sosiologiassa. Vastaanotin juuri paikan Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.
Moni ajattelee, että opiskelu kuuluu vain nuorille. Itse olen vahvasti eri mieltä, sillä joillekin opiskelukyky avautuu vasta myöhemmin. Itse suoritin yhteiskunnan mieliksi liiketalouden opistoasteen tutkinnon, mutta en ole sillä koulutuksella tehnyt sekuntiakaan koulutustani vastaavaa työtä. Valmistuin siis ajallani 1999 huolimatta rankasta koulukiusaamisesta ja isosta murheesta lähipiirissäni. Kuitenkin tarkoitukseni oli päätyä psykologian pääaineopiskelijaksi. Yritin vuodet 1996 – 2007. Pari kertaa olin lähellä sisäänpääsyä, mutta keskitason ylioppilastodistuksesta oli usein vain harmia.
Vuonna 1999 syksyllä aloin opiskella eräässä kansanopistossa ja suoritin esimerkiksi erityispedagogiikan perusopinnot lukuvuodessa. Aloin sen jälkeen pyrkiä myös erityispedagogiikkaan Jyväskylään. Siellä oli esivalinta, jonka läpäisin ensi kerran vasta 2004. Tällöin jäin 5. varasijalle ja myöhemmin sain tietää 3 peruuttaneen paikkansa. Vuonna 2006 pääsin läpi esivalinnasta 2006. Silloin jäin 2. varasijalle, jolloin 1 peruutti paikkansa. Eroa opiskelupaikkaan oli pienin mahdollinen marginaali.
Vuoden 2007 sain avoimen väylän kuntoon ja sain paikan Turun yliopistosta. Kuitenkin aika pian tajusin, että erityispedagogiikka on upea ala, mutta minä olen jotenkin väärä ihminen sinne kentälle. Monivammaisena minusta ei ole pienten lasten erityisopettajaksi. En ole myöskään innostunut järjestötyöstä, mutta voi olla, että jokin paikka voisi innostaakin. Haluisinkin opettaa aikuisille erityispedagogiikkaa (esimerkiksi avoimen yliopiston tuutorina tai muussa aikuisoppilaitoksessa).
Vuonna 2010 lähipiirissäni oli taas paljon murheita. Tämä ja henkilökohtaiset ongelmani johtivat siihen, että vuonna 2011 aloin etsiä itselleni uutta opiskelupaikkaa. Se löytyikin yllättävän helposti sosiologiasta, vaikka olinkin jo ostanut pääsykoekirjan sosiaalipolitiikkaan. Reilun vuoden verran opinnoissa kaikki meni hyvin, kunnes kuusi vuotta sitten tapahtui asioita (kuten läheisen ystävän äkillinen traaginen poismeno). Siitä alkoi jatkuva tulehduskierre ja migreenit alkoivat yleistyä. Voimattomuus alkoi, kunnes pientä parempaa suuntaa tapahtui 2015 – 2016. Kuitenkin siitä alkoi taas rankempi ajanjakso, jota hankaloitti taas lähipiirissä tapahtuneet vakavat terveysongelmat. Itse olen ollut piikkikammoinen niin kauan kuin muistan. Kuitenkin ihan alkutalvesta 2018 sain itseni YTHS:n hoidon piiriin. Lopulta pääsin verikokeisiin ja sieltä löydöksenä tuli vastaan pitkälle edennyt tyypin 2 diabetes, josta olen kertonut noin vuosi sitten enemmän. Silmänpohjakuvauksien tulokset oli karmeat ja ne kertoivat siitä, että diabetes on ollut elämässäni pitkään.
Miksi sitten asiat ovat menneet näin? Tähän on varmasti monta syytä. Ajatus töihin pääsystä olisi ollut mukava, mutta olen jopa kerran ollut työhaastattelussa. Vaikka opiskelijastatus tuskin poistuu lähivuosina, voisi työelämäkin tulla vastaan. Olen oppinut välittämään itsestäni enemmän. Vaikka minulla olikin käyntejä YTHS:llä eri sairauksieni kautta, ei niiden myötä alettu tutkia mitään perusterveyttä. Olen jännällä tavalla yksin. Minut tuntee oikeasti vain harva ihminen läpikotasin. Minulla on ystäviä, joiden kanssa saan keskustella syvällisiä. Hyvänpäiväntuttuja on paljon. Sen sijaan esimerkiksi parisuhdetta ei koskaan ole ollut, eikä kukaan muukaan ole terveyteeni riittävän läheisesti puuttunut.
Työurani epävarmuus ja tulevaisuudennäkymättömyys ei ainakaan kannusta kovin positiivisesti. Sen sijaan nyt jotkut kutsuvat opiskelijoita yhteiskunnan eläteiksi ja jopa syöttöporsaiksi. Kaikki eivät voi mennä minne vain töihin. Käsistäni vammaisena, kuulovammaisena ja tavallaan puhevikaisena lähtisin mielelläni töihinkin, mutta sopivia tehtäviä ei ole noin vain tarjolla. Mitä mieluiten tekisin? Olisin opintoneuvojana tai / ja opettajana. Olen aikoinani pyrkinyt opettajan pedagogisiin opintoihin, mutta valitettavasti se kyseinen reitti osoittautui minulle mahdottomaksi. Toisaalta mielelläni tutkin esimerkiksi huono-osaisuutta, köyhyyttä ja syrjäytymistä. Lisäksi olen kiinnostunut sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvästä tematiikasta. Lisäkysymyksiä saa esittää. Terveisin, Jukka
Mitä tuohon diabetekseen tulee, niin annan seuraavan neuvon ihan omasta kokemuksesta lähtien: Kävele joka päivä ja paljon!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos! Kävely olikin esimerkiksi lukioiässä pääliikkumismuotoni. Reilu viikko sitten tosin kaaduin kävellessäni ja loukkasin itseäni hiukan.
Ilmoita asiaton viesti
Otin pois tämän kommentin!
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa sauvat sopisi tervekätiselle kyllä. Oikea käteni on proteesi, joten sen kanssa ei oikein sovi laittaa ihan kaikkea. Kiitos ehdotuksestasi.
Ilmoita asiaton viesti
Jo pelkkä kävely auttaa. Luulisin, että tunnin reipas kävely päivässä tekee aina hyvää sokeriarvoille.
Ilmoita asiaton viesti
En epäile yhtään tuota.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan sitä opiskella, vaikka koko ikänsä, mutta miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa tämä? Aika harva loppupeleissä saa työkseen tehdä sitä mitä todella haluaa.
Ilmoita asiaton viesti
@7. Ei se ihmisen syy ole, jos haluaa opiskella siihen alaan? Usein on niin, että ei osaa hahmottaa tulevaisuuttaan ja kenelläkään meistä ei omista kristallipalloa.
Olisiko se syy siihen, että mitään takeita ei ole työllistymisestä tulevaisuudessa? Olisiko järkevämpää tarjota sellaisia opintoaloja, joissa on töitä tarjolla kuin eioota? Vain kouluttajat ja opintoalojen tehtailijat siitä eniten hyötyvät. Ihmisen oma pieni elämänsiivu menee siinä sivussa hukkaan.
Yhteiskunnan tehtävä on antaa mahdollisuus investoida ammattiin, jossa sitten on oikeaa töitä tarjolla ja joiden työllistymisen kautta maksetaan yhteiskunnalle veroja.
Se, että jotkut ovat turvallisesti eläneet 40 vuoden työrupeaman on jo menneisyyttä ja nykypäivänä ei taida enää löytyä niin pitkiä työuria vaan kaikki on muuttunut pätkittäisiksi uriksi.
Nykyään on paljon vaatimuksia ja ehtoja, niin en yhtään ihmettele ihmisten vaikeuksista. Ne on vääriä tapoja ohjailla ihmisiä.
Pitäisi omata aika paljon tietoa, että osaisi jotenkuten ennustaa mahdollista työtarvetta johonkin alaan, jotta voisi ottaa riskin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Topi! Vastauksesi todella ilahdutti minua.
Toisin tässä tilanteestani esiin myös sen, että voisin yrittää päästä eläkkeelle. En halua sille monestakaan syystä. En koe olevani työkyvytön, vaikka olenkin melko hankalasti työllistettävä. Mielestäni onkin (kuten selvästi olet ymmärtänyt) järkevämpää jatkaa opintoja eteenpäin kuin ns. jäädä kotiin makaamaan.
En kertonut myöskään sitä, että olen tehnyt vapaaehtoistyötä kaikki nämä vuodet. Sitä teen edelleenkin aina välillä sopivin ajoin. En voi kertoa siitä muuta kuin sen, että toiminta on yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Aikaisemmin olen ollut esimerkiksi fanien euroviisusivustoilla toimittajana ja huomasin, että se ei ole ”minun juttuni”.
Noiden nykyajan vaatimusten lisäksi on huomioitava nämä omat rajoitteeni, mutta myös työnantajien rajoitteet palkata vammainen. Itse en paljonkaan erityisiä järjestelyjä tarvitsisi, mutta asenneilmapiiri vammaisia kohtaan on varsin kehittämisen arvoista.
Ilmoita asiaton viesti
@11. Laitoin Harakalle viestiä Facebookin kanssa eikä ole vielä tullut kuittausta, että on nähnyt ja sen ymmärtää, jos on kiireinen. Mutta odottelen kuitenkin.
Harakkahan adoptoitiin ja hänellä kuurot vanhemmat, joten hän varmaan ymmärtää aika hyvin nykytilannetta, kun hän on useaan otteeseen maininnut näistä vaikeasti työllistettäviä.
Tässä viestini Timolle, jonka jätin viime perjantaina:
”Tervehdys Timo. Olet varmaan kiireinen henkilö ja ajattelin lähestyä sinua tällä ajatuksella, jonka olen saanut idean yli 10 vuotta sitten ja kerroin TEM:ille ehdotuksestani mutta siitä ei sitten tainnut toteutua koskaan.
Kun vaikeasti työllistettävät kuten minä vaikeasti huonokuuloinen ja viittomaa osaava, niin yrityksille se olisi veronkevennystä, kun työllistetään näitä vaikeasti työllistettäviä sekä, että palkkatuki pitäisi olla huomattavasti joustavampaa.
Esimerkiksi Turussa Ekotori kyllä työllistää meidänlaisiamme mutta palkkatuki jostain syystä on 3-6 kuukautta kerrallaan, kun ennen se oli vuoden ajan. Sitten se määräraha on aina jostain syystä loppu jo maaliskuussa.
Sitten ideani on se, että pitäisi ottaa työntekijöiden hakemuksiin pelkästään osaamiset ja työvuodet, mutta siihen ei saa näkyä nimiä, ei terveystietoja eikä ikiä tai mitään muuta kuin pelkkä työnhakijan tunnistenumero. Kun yritys on kiinnostunut jostakin hakijasta, niin vasta haastattelutilanteessa työnantajalle selviää hakijan todellinen luonne.
Nyt kun tällä viikolla oli kiistaa aktiivimallista. Mielestäni aktiivimalli oli jo alun perin ongelmallinen ja perustuslain valiokunta siitä huomautta epätasa-arvoisuudesta ja yhdenvertaisuudesta mutta Sipilän hallitus vähät välitti siitä ja runnoi väkisin läpi, kun vastuuministeri Pirkko Mattila viihtyi mieluummin savusaunassa.
Jo tuo perustuslain vastainen laki voitaisiin purkaa koska tahansa. Mutta jos se lain poisto on ongelmallinen. Niin toinen ratkaisu on kertoa Kelalle, että kaikkien työttömien tietoihin aktiivisuusehdot on hyväksytty vuoteen 2100 saakka, näin aktiivimalli on periaatteessa purettu.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa, että olet tällä tavalla aktiivinen!
Ilmoita asiaton viesti
Miksi yhteiskunnan ei pitäisi kustantaa tätä? Olen kyllä yrittänyt töihinkin, joten siitä ei ole kyse.
On totta, että melko harva saa tehdä työkseen sitä, mitä unelmissaan haluaa. Kyse onkin enemmän siitä, että haluan väistää sellaisia paikkoja, joihin en halua.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus sitä joutuu elääkseen tekemään sellaisiakin töitä, jotka eivät itsestä tunnu niin kivalta. Minusta ainakin tuntuu väärältä, että joudun maksamaan niiden elämisen, jotka suostuvat tekemään vain niitä töitä, jotka sattuvat kiinnostamaan. Jos sellainen ajattelu leviää laajemmallekin, niin tämä yhteiskunta romahtaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse nyt ei ole siitä, mikä sattuu kiinnostamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei välttämättä sinun kohdallasi, vaikka edellisestä vastauksestasi sai sen kuvan, että olet vältellyt niitä töitä, jotka eivät tunnu mieluisilta. Ongelma onkin se, että valitettavan monet ajattelevat niin, että jos ei itselle kivaa työtä löydy, niin yhteiskunnan pitää kustantaa oleskelu. Varsinkin Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestäjissä heitä on paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Onko tuo viimeinen lauseesi asiallinen oletus?
Ilmoita asiaton viesti
Oman onnensa seppä! Kukapa meistä ei haluaisi olla sellainen. Jotkut vain sattuvat syntymään sellaisessa maailmankolkassa jossa on vähänlaisesti työtarpeita sen lajin sepille. Eikä pajavasara pysy tekokädessä.
Ärsyttää muuten tuo yhteiskunnan eläteistä puhuminen opiskelijoiden yhteydessä, eihän opintotukea edes saa kuin viitisen vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreä liitto saa sinusta erinomaisen kansanedustajan kunhan ensin saat tuon sukupuolentutkimuksen maisteriohjelman suoritettua.
Tosin olet kohta jo 42-vuotias joten kiirettä pitää, jos aiot päästä ikärasistisen puolueesi todelliseen päättävään ytimeen.
Ilmoita asiaton viesti
Yritin 2011 ja 2015 vaaleihin ehdolle, eikä minua valittu listalle.
Täytyy myös huomauttaa yksi asia. Ohjeissa mainitaan ”Älä levitä huhuja tai valheita.” Väitit puoluettani ikärasistiseksi. Tämä on sekä huhu että valhe. Puolueeni on julistautunut feministiseksi, joten silloin ikäsyrjintä ei kuulu toimintatapoihin.
Ilmoita asiaton viesti
No, eihän tuollaiset trollit muuta osaa kuin levittää huhuja ja valheita. Vaikka sinulla on terveysongelmia, sinulla kuitenkin järki ja tunteet pelaa kuten terveellä ihmisellä kuuluukin. Samaa ei voi sanoa niistä fyysisesti terveistä öyhöttäjistä, jota maalittavat viattomia ihmisia meidän verorahoillamme Suomen (vale)uutisissa.
Ilmoita asiaton viesti