Onnellisuutta opiskelijoille
Moni on varmasti ihmetellyt, miksi olen ollut tavallista hiljaisempi täällä blogimaailmassa. Asiaan on ollut monta syytä. Aloitin sosiologian pääaineopiskelijana elokuun lopussa ja se aloitti itselleni uusia mukavia kiireitä. Valitettavasti sain poikkeuksellisen rajun syysflunssan, jonka aikana minulta puhkesi vasemman korvan tärykalvo korvatulehduksen seurauksena ja johon sisältyi äärimmäisen voimakkaat nielukivut (irvistin aina niellessäni) kuukauden ajan. Söin näiden kanssa kaksi antibioottikuuria ja toivon päässeeni vihdoinkin terveiden kirjoihin.
Opiskelijat, kuten kaikki muutkin, ansaitsevat onnellisen elämän. Ollessani onnellinen opiskelija, jaksan asioita huomattavasti paremmin. Kuitenkaan onnellisuus ei ole itsestään selvä asia kenellekään.
Tässä flunssassa jaksaminen on ollut helpompaa onnellisten kokemusten ansiosta. Niitä onnellisia kokemuksia ovat tarjonneet erityisesti mukavat opiskelijatoverini sosiologiassa. On ollut onni keskustella syvällisesti ja olla mukana hauskanpidossa. Monen kanssa on ollut mukavaa ja se on piristänyt melkoisesti. Itselleni siis osallisuus yhteisössä on antanut minulle onnea, joskin kaveruus ja ystävyys ovat itselleni antoisimpia asioita.
Suurin opetus tässä on ollut se, että pienikin ilo piristää kummallisen paljon. Se voi olla syvällisempi keskustelu, lämmin kosketus tai hauska jutustelu. Näin ollen on hyvä löytää onnea itselleen luontevasta paikasta ja jakaa onnellisuutta muillekin.
Kaikkien kannattaakin miettiä, millaisista asioista itse tulee onnelliseksi. On hyvä myös vastata siihen, miten itse on valmis onnellistuttamaan ihmisiä. Toivon kommenteissa onnellisuuskeskustelua.
t. Jukka
P.S. Onnellisuutta opiskelijoille on tunnuslauseeni Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa, joissa minua kannattaa äänestää numerolla 308.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Eikö tuossa iässä pitäisi olla pikku hiljaa jo kasvanut isoksi ja olla hankkiutunut työelämään?
"Moni on varmasti ihmetellyt, miksi olen ollut tavallista hiljaisempi täällä blogimaailmassa."
Kyllä, minä olen miettinyt sitä yöt ja päivät. Ja meitä on varmasti monta.
"Suurin opetus tässä on ollut se, että pienikin ilo piristää kummallisen paljon. Se voi olla syvällisempi keskustelu, lämmin kosketus tai hauska jutustelu."
Lämmin kosketus... entä rapsutteletteko siellä yhteisössä toisianne korvasta?
Näyttävät tälläiset opiskelijayhteisöt olevan aivan oma maailmansa.
En, tuollainen suljetuissa piireissä hengailu aiheuttaa "putkinäköä".
Onnea opiskeluihin! Saatat ehtiä vielä tekemään töitäkin muutaman vuoden ennen eläkeikää.
Taidankin ihan vittuutuksissani viedä paikan joltain nuoremmalta, kun olen vähän pitkästynyt elämään hetkellä. Mulla on jopa muutama laudatur pohjaksi. Nyt loppukin ojassa ryömimiset.

Kommentoi 10 kommenttia