Korkeakoulukiusaaminen ja yksinäisyys syrjäyttävät opiskelijoita
Korkeakoulukiusaaminen on vaiettu asia. Päätin hiljattain kertoa oman tarinani, joka julkaistiin viimeisimmässä Turun ylioppilaslehdessä ( http://www.tylkkari.fi/mielipide/korkeakoulukiusatun-tarina ). Voin kertoa, että kokemuksena kiusaaminen turhauttaa todella paljon. Se ei ainakaan luo uskoa parempaan tulevaisuuteen, ellei rinnalla ole hyviä asioita, jotka auttavat eteenpäin.
Niin kuin hyväosaisuus, myös huono-osaisuus kasautuu helposti. Suositut pysyvät suosittuina ja toiset taas pyritään jättämään yksin. Itsekin olen jäänyt melko yksin, enkä voi sanoa nauttivani sellaisesta. Aika usein kuitenkin nokkimisjärjestyksen alimmainen (joksi monta kertaa itsenikin olen kokenut) saa monien sympatiat, mutta julkista tukea ei juurikaan uskalleta antaa kiusatuksi joutumisen pelossa.
Molemmat, sekä kiusaaminen että yksinäisyys syrjäyttävät. Kiusattu alkaa äkkiä uskoa, että moni muukin on häntä vastaan, vaikka tilanne olisikin hiukan toinen. Siitä sitten tilanne muuttuu helposti sellaiseksi, ettei hänellä ole yhtään ystävää. Halu luottaa muihin on mennyt yksinäiseltä opiskelijalta kokonaan. Opiskelija turhautuu ja väsähtää ja alun perin ulospäin suuntautuneestakin tulee lopulta sisäänpäin kääntynyt. Silloin opinnot eivät innosta mitenkään. Pikemminkin viha opintoja kohtaan syntyy helposti.
Yksinäisyyteen jää helposti. Sitä kautta alkaa helposti moni vaikeuttava asia, kuten liikkumattomuus, ylensyönti ja moni pahempi riippuvuus. Epäsosiaalisuus riuduttaa ja sosiaaliset kontaktit hälvenevät. Silloin ollaan helposti siinä tilanteessa, ettei mikään kiinnosta.
Ketään ei voida pakottaa sosiaalisuuteen. Sen sijaan ns. porkkanoita olisi mietittävä tarkemmin. On nimittäin väärin, että niin moni joutuu turvautumaan psykiatristen palveluiden pariin. Vielä pahempaa on se, että jotkut päätyvät itsemurhaan tämän takia. Porkkanat voisivat olla sellaisia matalamman kynnyksen paikkoja, mutta näissäkin on se leimautumisvaara. Jokin tutustumiskampanja olisi hieno, mutta sen toimivuus ei ole taattu.
Toivoisinkin, että asiasta uskallettaisiin keskustella. Aihe on hankala, jopa kivulias. Vaikka se sattuu, niin ilman asiasta keskustelemista se ei helpotu.
t. Jukka
Kirjoittaja on TYYn edustajistovaalien ehdokas 308. Lisätietoa saat teemoista täältä: http://www.vihreatehdokkaat.fi/jukka.vaisanen/?page_id=34 ja Facebook-kannattajaksi voit ryhtyä täällä: https://www.facebook.com/pages/Jukka-Onnellisuutta-opiskelijoille-V%C3%A4is%C3%A4nen-308-TYYn-edariin/169219629831965 . Liittyä kannattaa, vaikket olisikaan äänioikeutettu tai et aikoisikaan äänestää minua.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kyllä! Korkeakoulukiusaamista tulisi vähentää vähentämällä niitä korkeakouluja. Tiheällä täikammalla pitäisi katsoa mitä koulutusoohjelmia tarvitaan ja kuinka paljon niihin opiskelijoita, sitten järjelliset valmistumisajat jonka jälkeen saisi sitten ihan privaatisti ilman veronmaksajien kustantammaa elätystä ja lukukausimaksujen kera olla siellä päivähoidossa..
Tuo mielipiteesi vaikuttaa siltä, ettet tosiaankaan hahmota kokonaistilannetta. Mallisi kasvattaa tuloerojen kasvua ja hyvä- ja huono-osaisuuden kasautumisia.
Onko Väisäsen valmistuminen siis viivästynyt korkeakoulukiusaamisen vuoksi?
Miten tämä kiusaus ilmeni? Nälvimisenä? Vähättelynä?
"Usein jään yksin, kun pitäisi tehdä pari- tai ryhmätehtäviä. En tiedä, johtuuko se monivammaisuudestani, lihavuudestani, miessukupuolestani, aikuisemmasta iästäni vai näiden yhdistelmästä. Sama tietämättömyys koskee alayhdistyksissä saamiani kokemuksia."
"Myöhemmin sain tietää esimerkiksi illanvietoista, joihin minua ei kutsuttu ainoana hallitukseen kuuluneista."
Noh, en ihmettele jos nuoret opiskelijatypyt eivät halua lihavaa, vanhempaa ja monivammaista miestä mukaan illanviettoon. Heikko mäihä, Jukka.
PS. Vaikuttaa että sinusta kiusattu = epäsuosittu.
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin se montako kaveria löytyy naamakirjasta tai "mitä tuokin nyt ajattelee minusta".
– Niin on näillä kiusaajillakin. – Otapa joskus kiusaajan kanssa puheeksi jokin perusarvo, joka kuitenkin on teillä yhteinen.
Tuomas Karhunen saattaa olla oikeilla jäljillä.
Jukka, muista suvaitsevaisuus! Sinun tulee nyt vaan suvaita kiusaajiasi.
Niin helppoa se on, elää niinkuin opettaa!
Ennenvanhaan, siis kun minä olin koulussa, matalassa sellaisessa, niin kiusattiin takasin.
Kolumnisti ikuisena opiskelijana tuntee kiusatuksi itsensä.Kuinkahan ne 60.000 työtöntä nuortamme tuntevat olonsa?
"Ennenvanhaan, siis kun minä olin koulussa, matalassa sellaisessa, niin kiusattiin takasin."
Samaa olen itsekin miettinyt kun ala- ja yläasteella "kiusattiin". Sitten tajusin että se kiusaaminen on vain v*lua ja opettelin v*lemaan takaisin :)
Nykyään sitäkin pidetään jo kiusaamisena, ettei suosittu poika ota jokaista opiskelijatoveriaan baariin mukaan. Minä en ainakaan jaksa, kysyn niitä joiden seurassa viihdyn. Velvollisuuksia tästä ei ole, ja kyllä - miksi pyytää niitä, joihin ei saa mitään kontaktia?
Oikea kiusaaminen, eli päänaukominen, paskanpuhuminen ja fyysinen väkivalta ovat sitten asioita erikseen. Niitä ei ainakaan omissa tiedekunnissani ole näkynyt paria kertaa lukuunottamatta. Toisesta näistä kerroista "kiusaaja" menetti jokaisen kaverinsa muutaman ihmisen painostuksesta ja törkeän käytöksen huomaamisen jälkeen. Kiusatuilla menee pulleasti.
Ainakin yliopistoissa näyttäisi pyörivän ihan reilu peli. Mutta ei ole kenenkään velvollisuus pyytää niitä hiljaisempia kavereita mukaan leikkiin. Heidän on itse se tehtävä.
Moni täällä tuntuu suhtautuvan asiaan liian kevyesti. Ei ketään toki voi pakottaa toisten seuraan eikä pitämään toisista ihmisistä, mutta joitain noita asioita, mitä Tylkkärin jutussa Jukka nostaa esiin, voidaan ihan perustellesti kutsua kiusaamiseksi.
Voimia kaikille kiusatuille... ja vähän järkeä ja inhimillisyyttä kiusaajille.
ehkä näin mutta tässä on niin että se mitä kirjoittaja kokee kiusaamiseksi on vain hänen kokemuksensa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 16 kommenttia